Hoito: Laji on kotoisin Meksikosta. Se voi kasvaa 1.2 m korkeaksi ja 80 cm leveäksi (van der Neer 2008). Laji kukkii 8-12-vuotiaana, kukat ovat keltaiset (Preston-Mafham 2007). Tämä yksilö on arviolta noin 7-vuotias eikä ole vielä kukkinut. Tällä yksilöllä on 13 särmää, korkeus ja leveys suunnilleen sama, 12.5 cm. Aikuisella yksilöllä on Subikin (2004) mukaan 20 - 40 särmää. Piikkien määrä ei täsmää Preston-Mafhamin (2007) lajimääritelmään, mutta siihen ei täsmää myöskään tuon määritelmän yhteydessä oleva kuva.
Sijoituspaikka: Aurinkoinen ja lämmin, mutta ei täyteen paahteeseen. Keväällä tarvitsee suojaa auringolta, muuten runkoon voi tulla vaaleita palovammalaikkuja. Ferocactukset eivät pidä kylmän ja kostean yhdistelmästä, joten ota ne sisälle, jos sää on pitkään viileä ja sateinen (Lamb 1991). Talvi viileässä noin 10 C.
Kastelu: Niukanpuoleinen tai kohtalainen. Ferocactusten kastelu aloitetaan keväällä myöhemmin kuin muiden kaktusten kastelu, vasta maaliskuun lopulla tai huhtikuussa. Talvi kuivana.
Multa: Läpäisevä mutta ravitseva multa; kaktusmulta, johon on lisätty tiilensiruja tai lecasoraa sekä hieman savea. Savikokkareita voi laittaa myös mullan pinnalle. Ferocactukset ovat matalajuurisia, joten ruukun ei tarvitse olla kovin syvä. Kuvan yksilö viihtyy Ferocactusten yhteispesuvadissa, joka tosin on käymässä ahtaaksi. Ferocactuksiin saattaa muodostua tummaa "mönjää" areoleihin ja piikkien juureen, se neuvotaan kirjoissa pesemään pois; itse en ole vielä joutunut sitä tekemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti