31.10.2011

Escobaria tuberculosa

Syn: Coryphantha tuberculosa
Hoito: Kotoisin Pohjois-Amerikasta (Texasista) ja Meksikosta. Pienikokoinen, kuvan yksilö on n. 8 cm korkea.  Kukka on herttaisen vaaleanpunainen, kukanaluslehdet rusehtavat. Helppohoitoinen, jos tarjoat sille aurinkoa ja maltat olla kastelematta liikaa.
Sijoituspaikka: Lämmin, aurinkoinen. Kuvan yksilö on ollut kasvihuoneen kuumimmassa ja aurinkoisimmassa nurkassa. Talvi kuivana viileässä. Kylmänkestävä.
Kastelu: Niukanpuoleinen, kuten meksikolaisilla kaktuksilla yleensä.
Multa: Normaali kaktusmulta, joka muokataan meksikolaiseen makuun sopivaksi lisäämällä siihen hieman esim. tiilensiruja tai lecasoraa. Kuvan yksilö kukoistaa matalassa muovialtaassa, jonka pohjassa ei ole reikiä, mutta aurinkoisella paikalla matala multatila kuivuu nopeasti. Se on viihtynyt ja kukkinut myös puolipallon muotoisessa savimaljassa yhdessä samanlajisen kaverin kanssa; siinäkin ruukussa multatila kuivuu hyvin.

30.10.2011

Gymnocalycium baldianum

Hoito: Kotoisin Argentiinan vuoristosta. Pienikokoinen, kuvan yksilön runko n. 4 cm korkea.
Sijoituspaikka: Lähdekirjallisuuden mukaan ei tarvitse suoraa aurinkoa, koska luonnossa kasvaa heinien varjossa. Kuvan kukkiva yksilö kuitenkin oli länsi-ikkunalla, missä se sai voimakasta iltapäivän aurinkoa. En ole saanut muita gymnocalyciumeja kukkimaan kuin tämän yhden ainoan yksilön. Se johtuu ehkä siitä, että gymnocalyciumit joutuvat talvetuksessa aina epäsuotuisimpaan, hämärimpään paikkaan, koska ne "eivät tarvitse suoraa aurinkoa". Myös kesällä ulkona sijoitan ne vähiten valoisaan kohtaan. Ensi kesänä aion kokeilla antaa niille enemmän aurinkoa saadakseni ne kukkimaan, mutta ei sentään kokopäiväistä paahdetta. Talvetus viileässä.
Kastelu: Kohtuullinen. Gymnocalyciumit ovat pieniä ja hidaskasvuisia, joten liikakastelun vaara on olemassa. Talvella kuivana.
Multa: Humuspitoinen; kaktusmultaan voi lisätä hieman tavallista kukkamultaa. Lisää hieman savea esim. kokkareina mullan pinnalle.

29.10.2011

Kaktusta ostamassa

Kantapään kautta opittuja ohjeita kaktuksen ostoon:

Jos olet aloittelija, osta pieni tai keskikokoinen kaktus (ruukun halkaisija 5 - 10 cm). Harmittaa, jos suuri, kallis kaktus kuolee. Pikkuruisissa parin sentin ruukuissa myytävät kaktusvauvat ovat kyllä söpöjä, mutta ne joutuu joka tapauksessa pian laittamaan isompaan ruukkuun ja niitä on vaikeampi pitää hengissä kuin hieman varttuneempia kaktuksia.

Osta kaktus mieluiten keväällä tai kesällä. Ostin itse oheisessa kuvassa näkyvän opuntian. Oli lokakuu. Kotiin päästyä kastelin kaktuksen, ja se heitti henkensä - meni pehmeäksi, mätäni parissa päivässä. Syksyllä ja talvella hoitovirheet voivat olla kohtalokkaita, kasvukaudella kaktus sietää niitä paremmin.

Kaktukset eivät ole vitsi. Älä osta kaktusta, johon on tökitty kuivakukkia tai silmät (!). Sellainen on kasvin rääkkäystä. Tekokukat tunnistaa siitä, että ne ovat ratisevan kuivia; oikeat kukat ovat pehmeitä kuin ruusunlehdet. Kaktuksissa ei koskaan ole sinisiä kukkia. Rääkkäystä on myös laittaa kaktus kannelliseen lasipurkkiin, sillä kaktukset tarvitsevat raikasta ilmaa enemmän kuin muut huonekasvit. Sitä paitsi lasipurkin pohjaan kasvaa levää jo ensimmäisen kastelun jälkeen. Kaktuksia myydään usein meksikolaisaiheisissa koristeruukuissa. Hupiruukut ovat kuitenkin pieniä eli kaktus on kuitenkin vaihdettava isompaan ruukkuun. Hupiruukku jää helposti turhaksi kaapintäytteeksi.

Osta kaktus mieluiten paikasta, jossa se on saanut olla ikkunan äärellä. Jos huomaat, että ikkunattomaan kauppaan tulee kaktuksia myyntiin, osta kaktus heti, älä vasta puolen vuoden päästä. Silloin kaktus on jo ehtinyt kärsiä valonpuutteesta. Kaupoissa kaktuksia ei välttämättä kastella ollenkaan tai niitä voidaan kastella liikaa. Kaktukselle on parasta, jos se pääsee uuteen kotiin pian kaktustarhalta lähtemisen jälkeen.

Jos kaktuksen rungon yläpää on alapäätä ohuempi ja muuttunut kiemurtavaksi, se tarkoittaa kaktuksen kärsineen myyntipaikassaan valonpuutteesta. Sen muoto on pilalla eikä tule korjaantumaan. Älä osta sitä. Hyvinvoiva kaktus on tukevasti pystyssä ja näyttää tasamuotoiselta, kiinteän kovahkolta ja vedestä "pingottuneelta". Jos kaktus on ratisevan kuiva, vinossa, väriltään rusehtava ja/tai ohut muihin kaktuksiin verrattuna, se saattaa olla kuollut. Älä koske kaktuksiin, sillä etenkin opuntioissa on lähes näkymättömän pieniä piikkejä, sukasia, jotka tunkeutuvat ihoon.

Kavahda kaktuksia, joiden rungossa on muutamakaan musta täplä. Sienitaudit leviävät kaktuksesta toiseen ja ovat vaikeita hoitaa. Musta alue rungon juuressa kertoo juurimädästä, joka tappaa kasvin. Jos kotona huomaat jo ostamasi kasvin pinnassa mustan pilkun, leikkaa se pois terävällä veitsellä ja käännä leikkauskohta aurinkoon päin, jotta se paranisi.

Kaktusten yleinen vitsaus ovat villakilpikirvat. Jos kaktuksessa on muutaman millin kokoisia valkoisia öttiäisiä, älä osta sitä. Olen muutaman kerran ostanut villakilpikirvoista kärsivän kaktuksen, jos kyseessä on ollut etsimäni laji ja tervettä yksilöä ei ole ollut saatavilla. Tällöin olen pyytänyt hinnanalennusta. Eristä sairas kaktus, etteivät kirvat leviä. Nypi näkyvät kirvat pois hammastikun avulla, pyyhkäise ne tikusta esim. talouspaperiin. Poikkeustapauksessa kaktuksen rungon voi huuhtoa suihkussa, kaktusta kallistaen ja multa suojattuna, jos kyseessä on esim. suuri lehtikaktus. Tämä on kuitenkin vaarallinen toimenpide - yksi kaktuksistani menehtyi talvella tehtyyn vesisuihkutukseen. Hammastikkuhoito on parempi. Sumuta kaktus sen jälkeen Bio-Kill-hyönteismyrkyllä (hinta n. 9 e) ja upota multaan Provado-puikko (pakkauksen hinta n. 8 e). Provado-puikko toimii vain mullan ollessa kosteaa, joten talvilevon aikana sitä ei voi käyttää. Uusi sumutus muutaman päivän välein monta kertaa. Villakilpikirvojen häätö tulee kalliiksi, joten on parempi eristää uusi kaktus aluksi varmuuden vuoksi, kunnes on varma, ettei siinä ole villakilpikirvoja.

Monissa kaktuskirjoissa on lista aloittelijalle sopivista lajeista, mutta myytävissä kaktuksissa ei yleensä ole nimikylttiä. Jos on, nimi voi olla ylimalkainen, kuten oheisessa kuvassa "Opuntia". Opuntioita on satoja erilaisia. Joskus kyltti voi myös olla virheellinen.

Jos nimikyltti löytyy, niin kahta lajia kehottaisin välttämään: Melocactus ja Opuntia microdasys. Melocactus on vaikeahoitoinen, vaatii lämpimät olot ja sumuttelua. Opuntia microdasys taas on vaarallinen: sen petollisen samettiselta näyttävästä pinnasta irtoaa lähes näkymättömän kokoisia piikkejä, jotka saa ihosta vain pinsettien ja ilmastointiteipin avulla. Näitä sukasia putoilee kaktuksen lähelle, ja pölyjä pyyhkiessä saa kätensä täyteen sukasia. Lapsia ja lemmikkieläimiä joutuu varjelemaan näiltä kaktuksilta. Mullanvaihto on uskomattoman työlästä. Itselläni oli useita tällaisia kaktuksia, koska ne ovat nättejä, mutta hoidon vaikeuteen työlästyneenä hävitin ne. Monissa muissakin opuntioissa on isompien piikkien lisäksi lähes näkymättömän pieniä sukasia, jotka tunkeutuvat ihoon. Onneksi opuntiat on helppo tunnistaa: suurin osa niistä koostuu toisiinsa liittyvistä soikeista lehdyköistä, "mikkihiirenkorvista".

Kaktuslajin ulkonäön perusteella voi päätellä sen valon- ja vedentarvetta, helppohoitoisuutta tai vaikeahoitoisuutta sekä kukinnan todennäköisyyttä. Seuraavassa yleisohjeita:

- Jos haluat helppohoitoisen kaktuksen, joka saattaa kukkiakin, valitse pallomainen, pinnaltaan nystyjä tai "syyliä" täynnä oleva kaktus, jolla on lyhyehköt piikit (Rebutiat, Mammillariat, Parodiat). Siis "tylsän" näköinen neulatyynymäinen kaktus. Kastele maltillisesti.
- Jos kaktus on pallomainen ja sillä on näyttävät, kaarevat, kaktuksen kokoon nähden ikään kuin suhteettoman pitkät piikit, se saattaa olla vaikeahoitoinen.
- Jos ruukku tuntuu painavalta ja multa vaikuttaa "kivimurskalta" tai tiilimurskalta, kyseessä saattaa olla herkkäjuurinen kaktus, joka on arka liikakastelulle ja vaikeahoitoinen. Ongelmana mullanvaihdossa on, mistä saisi sille samanlaista mineraalipitoista multasekoitusta.
- Pallomaiset kaktukset jäävät usein pieniksi, pylvään muotoiset kasvavat suuremmiksi.
- Pylväskaktukset kukkivat yleensä vasta vanhoina, jos silloinkaan.
- Pylväskaktusten kastelu on yleensä suhteellisen niukka.
- Eteläikkunalle: Pimeimpään talviaikaan kaikki lajit. Kesällä vain turkoosinsinertävät kaktukset sekä tiuhan valkoisen piikkipeitteen omaavat kaktukset. Pieniä poikasia ei kesällä eteläikkunalle ilman suojausta.
- Länsi-ikkunalle: useimmat kaktukset viihtyvät länsi-ikkunalla. Kaakkoon tai lounaaseen antavat ikkunat ovat myös hyviä, mutta keväällä suojaus voi olla tarpeen.
- Itäikkunalle:  tummanvihreät tai raikkaanvihreät, vähäpiikkiset lajit (mm. Gymnocalycium).
- Pohjoisikkuna on kaktuksille liian pimeä.

28.10.2011

Opuntia v. papyracanthus

Syn: Tephrocactus articulatus var. oligacanthus.
Hoito: Kotoisin Argentiinasta. Runko koostuu toisiinsa liittyvistä "pallukoista". Piikit ovat paperisen oloisia. Kasvaa noin 30 cm korkeaksi eli opuntiaksi pienikokoinen. Ei ole erityisen helppohoitoinen: vaatii aurinkoa, suuttuu liikakastelusta ja käsittely hankalaa, koska "paperisten" piikkien lisäksi kaktuksessa on pieniä, huomaamattomia piikkejä, kuten opuntioissa yleensä. Lajin viehätys piilee sen erikoisissa piikeissä.
Sijoituspaikka: Täysi aurinko. Kylmänkestävä; joidenkin lähteiden mukaan kestää lyhytaikaisesti jopa pakkasasteita, toisissa lähteissä kuitenkin minimilämpö talvella +10 C.
Kastelu: Niukka. Reagoi liikakasteluun taipumalla varsistaan alaspäin, kuten monet muutkin opuntiat. Anna kuivua kunnolla ennen uutta kastelua. Talvella kuivana.
Multa: Normaali kaktusmulta.

27.10.2011

Oreocereus

Syn.: Old man of the Andes, 'Andien vanha mies'. Lajinmääritys epävarma. Kuvan yksilö lienee Oreocereus trollii, Oreocereus celsianus tai Oreocereus hendrikseanus.
Hoito: Vuoristokasvi, kotoisin Andeilta (Peru, Bolivia, Chile, Argentiina). Hieman vaikeahoitoinen, vaatii erityishuomiota.
Sijoituspaikka: Aurinkoinen. Tarvitsee raitista ilmaa ja suuria lämpötilaeroja: päivällä lämmintä, yöllä kylmää (melkein +0 C). Ei sovellu pelkästään huoneenlämmössä kasvatettavaksi. Talvi viileässä (7 - 15 C) ja kuivassa ilmanalassa.
Kastelu: Kohtuullinen. Sumuttele kaktusta iltaisin; kaktus uskoo kyseessä olevan vuorille iltaisin lankeava kaste. Talvella kuivana. Älä sumuta talvella.
Multa:  Tavallinen kaktusmulta, johon lisätään lecasoraa läpäisevyyden parantamiseksi. Juuret ovat heikot. Kuvan 30-senttisen yksilön juuret katkesivat, kun se kaatui ruukutuksen yhteydessä. Istutin sen kuvan turkoosiin ruukkuun erittäin läpäisevään multa-lecasoraseokseen. Laitoin kaktuksen alle puisesta köynnöskehikosta sahatun ristikon (ruukusta pilkottava vihreä puunpala). Ristikko ottaa kiinni ruukun seiniin sisäpuolelta ja estää kaktusta painumasta alaspäin. Kaktus jäi henkiin ja on kasvanut, mutta sen muoto ei ole enää yhtä symmetrisen kaunis kuin kuvassa.

26.10.2011

Echinopsis subdenudata

Syn.: vanhapoika.
Hoito: Jos voisin pitää vain yhtä ainoaa kaktusta, se olisi tämä. Kuten bolivialaiset vuoristokaktukset yleensä, se sopii Pohjois-Suomen olosuhteisiin erinomaisesti. Se on helppohoitoinen, sietää jonkin verran liikakastelua ja suostuu kukkimaan, vaikkei olisi saanut talvehtia kunnolla viileässä. Hurmaavan tuoksuinen kukka kestää vain päivän, mutta kukkia voi ilmaantua pitkin kesää ja monta kerralla. Kaktus on helppo tunnistaa: se on kukkakaupassa poikasena mandariinin muotoinen (ks. vasen yksilö kukkivan yksilön vieressä), melkein piikitön, samettisen näköinen, ja harjanteiden päällä on valkoisia pikku "tupsuja". Iän myötä kaktus muuttuu pitkulaisemmaksi, mutta jää alle 10 cm korkeaksi. Viime aikoina olen nähnyt tätä kaktusta myytävän myös pieninä rykelminä; en osaa sanoa, kukkivatko ne yhtä herkästi kuin yksittäiset taimet.
Sijoituspaikka: Valoisa. Ei pidä auringonpaahteesta. Talvetus min. +5 C. Talvella liian lämpimässä väri kalpenee ja muoto muuttuu päärynämäiseksi.
Kastelu: Kesällä runsaampi kastelu kuin kaktuksilla keskimäärin. Talvella kuivana.
Multa: Tavallinen kaktusmulta. Tarvitsee ravinteita kukkiakseen, joten ruukuta muutaman vuoden välein uudestaan. Voi lannoittaa kaktuslannoitteella. Ravinteiden liiallisuus johtaa siihen, että kaktus versoo muttei kuki.

25.10.2011

Cleistocactus strausii

Syn.: Hopeapylväskaktus, Silver torch cactus. 
Hoito: Nopeakasvuinen, kestävä ja helppohoitoinen. Helppo tunnistaa: olemukseltaan hopeanvalkea lamppuharja. Kotoisin Pohjois-Argentiinan ja Bolivian raja-alueelta (Hecht 1980). Kuvan ruukussa on kaksi yksilöä, joista toisessa yksi pitkä runko ja toisessa seitsemän lyhyempää runkoa rykelmänä. Laji kukkii eri lähteiden mukaan, kun korkeutta on 50 - 100 cm. Odotettavissa siis, että kuvan pitempi yksilö, 75 cm, kukkii ensi kertaa kesällä 2012 tai 2013. Se on kasvanut neljässä vuodessa 55 cm. Laji kasvaa luonnossa 1.5 m (Slaba 1992) - 3 m korkeaksi (Hewitt 1993).
Sijoituspaikka: Täysi aurinko. Kesällä pitää ilmankosteudesta (Hecht 1980), joten voi sijoittaa paikkaan, jossa altistuu silloin tällöin tihkusateelle. Tämä on muutenkin karski kaktus, jota ei tarvitse varjella auringolta tai kylmyydeltä tai kosteudelta. Talvi viileässä. Ceruttin (1998) mukaan kestää kuivana jopa -10 C, mutta sopiva talvetuslämpötila on 7 -10 C (Lipponen 2001). Pärjää talven myös huoneenlämmössä; silloin valo on tärkeää, ettei kaktuksen päästä tule ohuempi.
Kastelu: Kesällä runsaanpuoleinen kastelu. Talvellakin voi muutaman kerran antaa hiukkasen vettä.
Multa: Kunnolla kasvaakseen tarvitsee juurille paljon tilaa ja ravinteikkaan mullan. Lisää tavalliseen kaktusmultaan hieman savea (Chapman 1989).

24.10.2011

Leuchtenbergia principis

Syn.: Agave cactus.
Hoito: Kotoisin Meksikosta. Sukuun kuuluu vain tämä yksi laji. Eri kaktuskirjojen antamat tiedot poikkeavat toisistaan: joidenkin mukaan vaikeahoitoinen, joidenkin taas helppohoitoinen. Kukkii noin 8-vuotiaana.
Sijoituspaikka: Täysi aurinko. Sietää +5 C; joidenkin teosten mukaan talvetuslämpötila niinkin lämmin kuin +12 - 13 C. Kuvan yksilö on ollut kasvihuoneen kuumimmalla hyllyllä.
Kastelu: Kesällä kohtuullinen tai niukahko, tasainen kastelu. Olen kastellut tätä yksilöä tiuhemmin kuin kaktuksia keskimäärin, mutta ei kovin paljon kerralla. Talvi kuivana.
Multa: Kaktusmulta, johon lisätty savea ja esim. tiilenpalasia ja lecasoraa. Ripottele pinnallekin savihippusia. Käytä syvää ruukkua, koska lajilla on paalujuuri. Laji on ahnas ravinteille; jos ravinteita tulee liian vähän, tuberkkelit ("oksat") muuttuvat punertaviksi. Lannoita. Ruukuttele muutaman vuoden välein.

Ferocactus setispinus

Syn.: Hamatocactus setispinus.
Hoito: Kotoisin Meksikosta. Helppohoitoinen, sopii aloittelijalle, kunhan välttää liikakastelua. Kasvaa noin 15 cm korkeaksi. Kuvan yksilö on korkeudeltaan 6 cm, noin 5-vuotias ja kukkii ensimmäistä kertaa.
Sijoituspaikka: Aurinkoinen. Tämän nuoren yksilön särmien huipuille ilmaantui vaaleita laikkuja osoituksena liian voimakkaasta auringosta. Suojasin kasvin lakiosan jäätelöannoksen paperivarjolla, minkä jälkeen kaktus puhkesi kukkaan. Sietää viileyttä ainakin +5 C asti, mutta jos kylmyys yhdistyy kosteuteen, ferocactuksiin voi tulla rumia oransseja läikkiä.
Kastelu: Kesällä kohtuullinen tai niukahko, talvi kuivana. Ferocactusten kastelu aloitetaan keväällä talvilevon jälkeen muita kaktuksia myöhemmin, vasta maalis-huhtikuussa.
Multa: Ferocactukset ovat matalajuurisia, joten tarvitsevat läpäisevän, mineraalipitoisen mullan. Lisää kaktusmultaan esimerkiksi tiilenpalasia tai lecasoraa sekä hieman savea.

23.10.2011

Kaktuksen hoito-ohjeet

Kaktusten hoidossa on lajikohtaisia eroja. Seuraavat ohjeet pätevät useimpiin aavikkokaktuksiin eli sellaisiin kaktuksiin, joilla on pallomainen tai pilarimainen, vettä varastoiva paksu runko. Ohjeet eivät sovellu ohutlehtisille lehtikaktuksille, esimerkiksi joulukaktukselle.

Kaktukset ovat valon lapsia ja niiden paikka on ikkunalla. Länsi-ikkuna käy kaikille lajeille. Eteläikkuna käy paahdetta sietäville lajeille, itäikkuna riittää esimerkiksi Gymnocalycium-lajeille. Jos sinulla on vain pohjoisikkuna tai ei ikkunalautaa ollenkaan, ei kannata hankkia kaktusta. Sisempänä huoneessa, esimerkiksi sohvapöydällä, kaktusta ei kannata pitää. Kaktus menettää valonpuutteessa  nopeasti muotonsa, kituu, ei kuki ja lopulta heittää henkensä. Joissakin tavarataloissa myydään muovisia kaktuksia, joilla voi halutessaan elävöittää meksikolaistyylistä sisustusta. Sellaisia näkee esimerkiksi tex-mex-ravintoloissa.

Kaktusten hoito kesällä, toukokuusta syys-lokakuuhun

Kaktukset on suositeltavaa laittaa kesällä ulos, koska ne tarvitsevat aurinkoa ja raitista ilmaa kasvaakseen tasaisesti ja kukkiakseen. Lisäksi kaktusten aineenvaihdunta toimii parhaiten, kun kasvukaudella päivä- ja yölämpötila eroavat selvästi toisistaan. Ulkoiluttamisen voi aloittaa jo keväällä, mutta kylminä päivinä ja hallaöinä kaktus otetaan sisälle. Ulkona sijoituspaikan tulee olla tuulensuojainen ja suojassa suurimmilta sateilta, esimerkiksi räystään alla. Ei haittaa, jos kaktus joskus saa sadekuuron niskaansa, mutta pitkään kestävä märkyys on vaarallista etenkin viileällä säällä. Paras sijoituspaikka on länsiseinusta. Eteläseinustalla tulisi olla jotakin, joka varjostaa kaktusta osan päivää, esimerkiksi puu. Suuri osa kaktuksista ei siedä paahtavaa aurinkoa, vaan kasvaa luonnossakin ruohikossa tai pensaiden juurella.

Kaktusten kylmyydensietokyvyssä on suuria eroja: jotkut Opuntiat sietävät kovaa pakkasta, kun taas trooppisen ilmaston Melocactukset tarvitsevat +16 C päivin ja öin. Jos et tiedä, mitä lajia kaktuksesi on, niin täysin turvallinen lämpötilaraja on +16 C. Kuitenkin melkein kaikki kaktukset sietävät +13 C. Useimmat lajit sietävät tätäkin viileämpää. Itse pidän ohjenuoranani, että yölämpötilan on oltava vähintään +4 C ja päivälämpötilan +12 C, jotta kaktukset voivat ulkoilla. Päivälämpötilan kanssa ei ole niin tarkkaa - enemmänkin tulee kiinnittää huomiota siihen, etteivät kaktukset joudu olemaan viikkokausia yhtäjaksoisesti viileässä, kosteassa, tuulisessa säässä. Eivät ne ymmärrä semmoisia olosuhteita. Jos sää on pääasiassa kuiva ja ajoittain aurinkoinen eikä kaktusten multa ole litimärkää, niin silloin ei haittaa, jos jonakin yksittäisenä päivänä lämpötila painuu alle kymmenenkin. Kylmänarimmat kaktukset poimin joukosta pois ennen ulos vientiä. (Ks. lisää kohdasta Kaktusten hoito keväällä.)

Kaktuksia kastellaan kasvukaudella siten, että 1) keväällä kastellaan vähitellen yhä isompia annoksia kerralla, 2) kesällä vettä annetaan reippaasti kerralla, ja 3) syksyä kohti annokset taas pienenevät, kunnes syys-lokakuussa kastelu lopetetaan kokonaan.

Kesällä kaktuksia siis kastellaan reippaasti kerralla, sitten niiden annetaan kuivua. Kaktusten anatomia on sopeutunut tällaiseen kasteluun: ne imaisevat kiireesti sadeveden kudoksiinsa varastoon ja olettavat, että sillä vedellä on pärjättävä muutamia viikkoja. Jos vettä vain tulee ja tulee ennen kuin entiset varastot on käytetty, kaktusparka ei tiedä mitä tehdä. Jotkut lajit halkeavat (esimerkiksi Parodia magnifica), jotkut mätänevät nopeasti (monet Mammillariat).

Kaktusten vedentarve riippuu monista eri tekijöistä: kaktuksen ikä ja koko, kaktuslaji, säätila, kaktuksen sijoituspaikan aurinkoisuus, ruukun koko ja materiaali. Nyrkkisääntönä Pohjois-Suomessa voi pitää, että aikuiset kaktukset kastellaan kesällä 2 – 3 viikon välein. On hyvä merkitä kalenteriin, milloin kaktukset on viimeksi kasteltu. Esimerkkitapauksia erilaisten kaktusten kastelusta:

  •  Muutaman sentin kokoinen poikanen tai pistokas: Pidä pintamulta kosteahkona esim. sumuttamalla multaa muutaman päivän välein. Multa ei saa olla koko ajan litimärkää. Suojaa auringonpaahteelta esim. jäätelöannoksiin tarkoitetun paperisen päivänvarjon avulla tai nenäliinanpalasella tai laita isompien kaktusten varjoon. Suojaa kylmyydeltä.
  • Minikaktus, joka on ostettu tyypillisessä 5 cm:n läpimittaisessa ruukussa: Kastele noin kerran viikossa, anna veden imeytyä lautaselta. Vaihda isompaan ruukkuun, jos on kevät tai kesä. Suojaa auringonpaahteelta, sillä näin pieni kaktus on lähes aina poikanen.
  • Aikuinen eli useita vuosia vanha kaktus 10 – 15 cm läpimittaisessa ruukussa: todennäköisesti 2 viikkoa on hyvä kasteluväli. Kastele silloin kunnolla. 3 viikkoa voi olla hyvä viileällä, sateisella säällä. Eteläikkunalla tarvitaan runsaampi kastelu kuin länsi-ikkunalla. Kun multa on kuivahtanut, on aika kastella. Kuivuuden voi todeta ruukun keveydestä tai upottamalla sormen multaan.
  • Kookas aikuinen kaktus suuressa ruukussa tai yhteisistutuksessa: 3 viikon kasteluväli on todennäköisesti sopiva.
Kaktukset viihtyvät mainiosti muovisissa yhteisaltaissa, esimerkiksi tiskivadeissa, joiden pohjassa ei ole reikiä. Pienet kaktukset istutetaan matalaan vatiin, suuret syvempiin. Tällaisissa muoviastioissa niillä riittää vettä pitempään kuin esimerkiksi pienissä saviruukuissa. Etelä-Suomessa roima kastelu kerran kuussa voi olla sopiva muovialtaissa oleville kaktuksille, mutta Pohjois-Suomessa sää on sen verran viileämpi, että on parempi kastella hiukan vähemmän, mutta hiukan useammin, jolloin vähenee se vaara, että kaktukset jäisivät märkään altaaseen viikoiksi lillumaan. 

Mistä tietää, joko kaktuksen multa on kuivunut? Kokeile ruukun painoa: kevyt ruukku on kuiva. Kokeile työntää sormesi multaan: jos multa on sormen mitalta rutikuivaa, on aika kastella. Tarkastele kaktuksen ulkonäköä: pullealla kaktuksella on vettä kudoksissaan, laihaksi kutistunut kaktus on janoinen. Jos epäröit, älä kastele, vaan odota. Jos kaktus saa liian vähän vettä, se vain odottaa ja jättää kasvamatta, kunnes vettä taas tulee. Älä kastele ”pikkuisen kaiken varalta”, vaan odota mieluummin ja kastele sitten reippaasti. Kultainen sääntö kaktusten kastelussa kuuluu: Kastele kunnolla tai älä ollenkaan ("water powerfully or not at all"). Mutta Suomen oloissa tämä sääntö pätee vain myöhäiskeväällä ja kesällä. Talvetuksen jälkeen keväällä heräilevälle kaktukselle ei voi kaataa litratolkulla vettä, eikä syksyllä talvetukseen valmistettavalle kaktukselle myöskään voi lorottaa määrättömästi vettä. Kultaista sääntöä voi soveltaa ympäri vuoden sellaisissa paikoissa kuin Kanariansaaret tai Texas.

Paras kasteluaika on aamupäivä, silloin kaktus ehtii hieman kuivahtaa ennen yön mahdollista viileyttä. Kastele mieluummin ruukun reunan lähelle kuin kaktuksen juurelle. Joissakin kaktuskirjoissa kehotetaan välttämään kaktuksen rungon kastelua, joissakin taas suositaan suihkumaista kastelua. Itse kastelen kaktuksen kastelukannulla päältä päin muutaman kerran kesässä, jotta se puhdistuu pölystä. Villaisen näköisiä kaktuksia en kastele päälle, niiden "turkki" menisi siitä takkuun. Älä jätä vesipisaroita kaktuksen päälle auringonpaisteessa. Ne voi puhaltaa pois tai sutia pullasudilla pois.

Vähennä kastelua elokuun puolivälin jälkeen. Älä lannoita enää. Syyskuussa voi vielä kastella, mutta vähemmän, jotta kaktus kuivuu talvilepoa varten ja ymmärtää lopettaa kasvamisen. Lokakuussa älä kastele enää, vaan siirrä kaktus talvilepoon.


Kaktusten hoito talvella, syyskuusta helmikuuhun

Kaktukset tarvitsevat talvella viileän, kuivan lepokauden, koska muuten ne eivät kuki seuraavana kesänä. Kaikki kaktukset eivät kuki muutenkaan, mutta niillekin lepokausi on tärkeä, jotta ne eivät kasvaisi pimeänä vuodenaikana. Ohut, heikko talvikasvu pilaa kaktuksen muodon ja altistaa kaktuksen ötököille.

Sijoita kaktukset talvella mahdollisimman valoisaan, viileään, vedottomaan paikkaan. Ihanteellinen talvipaikka on eteläikkuna paikassa, jossa lämpötila on talvella noin +10 C. Jotkut lajit sietävät alhaisempiakin talvetuslämpötiloja, esimerkiksi monet Mammillariat + 4 C. +11 C on yleissääntö, joka sopii useimmille lajeille. Sopiva talvetuspaikka voi olla kesämökki, jossa on talvella peruslämpö, tai ehkäpä ullakkohuone tai veranta. Huoneen ilma ei saa olla kosteaa, koska silloin kaktuksia uhkaavat sienitaudit, joita on vaikea hoitaa - kellari ei siis käy talvipaikaksi. Pimeimpään vuodenaikaan voi käyttää ajastettua lamppua, jossa on kasveille tarkoitettu valo.

Jos joudut talvettamaan kaktuksesi normaalissa huoneenlämmössä, yritä kuitenkin viilentää kaktusten lähiympäristöä. Jos ne ovat patterin päällä, sulje tai pienennä termostaattia. Laita kaktukset aivan viileän ikkunalasin viereen. Yöllä voit eristää kaktukset huoneilmasta verhojen avulla; laita kuitenkin lämpömittari kaktusten puolelle varmistuaksesi, ettei lämpötila laske liian alas. Tarkista, ettei ikkunanraoista vedä; veto ja viileys on kaktuksille tuhoisa yhdistelmä. Maja-Lisa Furusjö neuvoo kirjassaan Kaktusar (1982, s. 7), että tuuletusluukullisen ikkunan eteen voi rakentaa alumiinifoliolla vuoratun laatikon. Kun ikkunan alla oleva patteri suljetaan yöksi, saadaan laatikon avulla aikaan noin 12 asteen yölämpötila.

Jos viileyden järjestäminen tuntuu hankalalta, voit rohkaista huonelämpötilassa talvetettuja kaktuksia kukkimaan pitämällä niitä viileässä ulkoilmassa keväällä ja alkukesällä. Voit myös keskittyä lajeihin, joille talvetus viileässä ei ole niin tärkeää. Sellaisia ovat esimerkiksi kalliokaktukset, jotka eivät kuki.

Älä kastele aikuisia kaktuksia ollenkaan lokakuusta tammikuuhun. Jos joudut pitämään niitä normaalissa huoneenlämmössä, voit antaa muutaman ruokalusikallisen vettä muutaman kerran tänä aikana, jos siltä tuntuu. Yritä kuitenkin olla karskisti kastelematta ollenkaan. Jotkut lajikkeet suuttuvat talvikastelusta ja saattavat heittää henkensä. Jos talvipaikka on viileä, voit olla kastelematta tammikuun ja helmikuunkin. Viiden tai kuudenkin kuukauden kuiva kausi on kaktukselle täysin kestettävissä. Kaktuksenpoikasia tulee kuitenkin kastella varovasti talvellakin, sillä niiden pienet juuret eivät kestäisi kokonaista talviunta vielä.

Kaktusten hoito keväällä, helmikuusta toukokuuhun

Kevät on se vuodenaika, jolloin kaktusten hoito Pohjois-Suomessa eniten poikkeaa niiden hoidosta Etelä-Suomessa. Etelämpänä talvi on sen verran lyhyempi, että kaktukset voivat olla talvipaikassaan ulos  tai kasvihuoneeseen siirtämiseen asti. Pohjoisessa näin ei voi tehdä, talvilevosta tulisi uhkarohkean pitkä. Kaktukset eivät ehkä heräisi, niiden juuret kuivuisivat liikaa. Niinpä minulla on tapana päättää kaktusten talvilepo helmikuun puolimaissa siirtämällä ne normaaliin huoneenlämpöön seuraavien kahden kuukauden ajaksi. Huhtikuun lopulla siirrän ne kasvihuoneeseen, jossa pakkasöinä käynnistyvä termostaattilämmitys turvaa niitä kesän alkuun saakka. Jos kasvihuonetta ei ole käytettävissä, mutta viitseliäisyyttä riittää, kaktuksia voi ulkoiluttaa sään mukaan: lämpiminä päivinä ulos, kylminä päivinä ja hallaöiden uhatessa takaisin sisään. Hallayöt ovat yleensä ohi kesäkuun puoliväliin mennessä.

Jos kaktus kuolee, se tapahtuu todennäköisimmin juuri keväällä. Syynä on kevätauringosta innostunut hoitaja, joka lorauttaa talvilevosta heräävälle kaktukselle liikaa vettä. Maltti on valttia, kun kastelu jälleen aloitetaan. Ensin voi sumuttaa kaktusten sijoituspaikan ilmatilaan sumupullolla vähän vettä, ikään kuin olisi kevyt sade. Ideana on kertoa kaktuksille, että kevät tulee, ilmankosteus nousee. Sitten annetaan muutama ruokalusikallinen vettä per ruukku, isommille kaktuksille muutama desi. Sama toistetaan muutaman viikon kuluttua uudestaan. Jos kaktuksiin ilmaantuu uutta kasvua, se on varma merkki siitä, että hereillä ollaan, saa jo vähän kastella. Ferocactukset haluavat kastelun alkavan muita myöhemmin, vasta maalis-huhtikuussa. Maalis-huhtikuussa olen pitänyt kaktusten kasteluvälinä noin 2 viikkoa, kun se kesällä on noin 3 viikkoa - keväällä kaktukset saavat vettä tiuhemmin, mutta vähemmän kerralla. Eteläikkunalla kaktusten kasvukausi käynnistyy vauhdikkaasti ja niiden vedentarve on suurempi kuin länsi-ikkunalla. Ensimmäiset kastelut pitää eteläikkunallakin tehdä varoen.

Jos kaktukset muuttavat keväällä kasvihuoneeseen, on kastelu sovitettava sään mukaiseksi. Kun tiedossa on kylmä yö, kaktusta ei pidä jättää yöksi lillumaan märkään multaan. Kylmyys ja kosteus ovat vaarallinen yhdistelmä monille herkkäjuurisille kaktuksille.

Keväällä moni kaktus kaipaa suojaa auringolta. Kaktuksetkin voivat saada palovammoja, esimerkiksi Echinocactus grusonii, ”anopinjakkara”, on herkkä palamaan keväällä. Kaktusta voi varjostaa esim. nenäliinalla tai teippaamalla ikkunaan valkea paperi. Pientä kaktusta voi kesälläkin varjostaa jäätelöannoksen päivänvarjolla ja isoa kaktusta grillitikun nokkaan laitetulla paperinpalasella. Kellertävät laikut kaktuksen rungossa ovat merkki joko palovammoista tai kylmyydestä. Myös kaktuksen muuttuminen sinertävänvioletiksi kielii väärästä lämpötilasta, liiasta kuumuudesta tai kylmyydestä.

Huomioi kasvihuoneessa, että näennäisesti varjoisin nurkkaus voikin olla aurinkoisin silloin, kun automaattinen tuuletusluukku on auki ja aurinko pääsee porottamaan avoimesta luukusta. Itse ihmettelin Echinopsis subdenudatan kärventymistä takanurkassa, kunnes hoksasin tämän seikan.

Kaktuksen auringontarvetta voi päätellä lajin väristä. Raikkaanvihreä, vähäpiikkinen kaktus ei todennäköisesti pidä auringonpaahteesta, vaan toivoo puolivarjoa. Etenkin nuoret kaktukset kärventyvät helposti. Sen sijaan sinertävänturkoosi tai hopeanvalkoiseen vivahtava, tiuhapiikkinen tai ”karvainen” kaktus on sopeutunut paahteeseen. Turkoosinsinertävät pylväskaktukset ovat usein kylmänarkoja ja haluavat lämpimän paikan. Esimerkiksi Pilosocereus-lajikkeet ja  Myrtillocactus geometrizans. Anna niiden olla sisällä, jos sää on viileä.     

Kevät on parasta mullanvaihtoaikaa, mutta vielä alkukesälläkin sen voi tehdä. Vaihda multa nuorelle kaktukselle 1 – 2 vuoden välein, vanhemmalle harvemmin, välivuosina voi vaihtaa pintamultaa. Eräs kokenut kaktusharrastaja kertoi lehtiartikkelissa korvaavansa mullanvaihdon käyttämällä kaktuslannoitetta. Toinen kokenut kasvattaja kertoi, että hänen kaktuksensa voivat olla kuusikin vuotta samassa mullassa. Itse vaihdan mullan 1 - 3 vuoden välein, koska pidän mullanvaihdosta, vaikka piikeiltä ei voikaan välttyä (kulmakarvapinsetit ja ilmastointiteippi ovat hyvä apu piikkien nyppimiseen ihosta). Multaa vaihtaessa oppii esimerkiksi sen, minkä kokoisen juuriston mikäkin laji kehittää ja minkä kokoiseen ruukkuun laji on syytä istuttaa. Kasvia käsitellessä tulee myös tarkasteltua sen kuntoa lähemmin.

Helpointa on käyttää valmista kaktusmultaa. Jos teet multaa itse, laita puolet tavallista puutarhamultaa ja puolet karkeaa hiekkaa, annostele painon mukaan. Tarpeeksi karkean hiekan löytäminen voi olla vaikeaa, esimerkiksi rautakaupan hiekkalaatikkohiekka on liian hienoa. Se tukkii juuriston ja voi haitata kaktuksen kasvua. Hiekan pitää olla suolatonta eli tienvarresta ei hiekkaa voi ottaa. Puupposen (1962) mukaan noin 3 mm raekokoinen järvihiekka on parasta. Esko Puupposen klassikkoteoksessa Harrastajan mehikasvikirja (1962) on muitakin hyviä, Suomen oloihin sopivia ohjeita siitä, mitä kaikkea itse tehtävään kaktusmultaan voi laittaa.

Jos ostamasi kaktuksen mullassa on valkeaa styroksin näköistä murua, se on todennäköisesti perliittiä. Perliittiä myydään Suomessakin (ainakin Bauhaus kesällä 2012). Kaktusmullan suhteen voi hifistellä paljonkin, mutta eräs taitava suomalainen kaktusharrastaja käyttää ihan tavallista puutarhamultaa, johon hän sekoittaa puolet hiekkaa. Mullan täsmällistä laatua olennaisempaa on oikea kastelu, valo ja talvetus. Koska Pohjois-Suomessa oikeanlaisten kasvuolosuhteiden järjestäminen on vaikeampaa, olen itse satsannut multaan. Vaativammille lajeille sekoitan kaupan pussimultaan tiilensiruja tai savipallosia, viime aikoina myös perliittiä ja vermikuliittia, mutta en osaa vielä sanoa, vaikuttaako se kasvuun.

Jos kaktuksen piikkien väleihin menee multaa, puhdista runko puhaltamalla tai pullasudilla tai siveltimellä. Imuriakin voi kokeilla alhaisella imuteholla.

Kaktukset viihtyvät "kavereitten kanssa" paremmin kuin yksinään. Sanotaan, että erityisesti Mammillariat kasvavat paremmin, kun samaan matalaan pannumaiseen astiaan istutetaan monta Mammillariaa yhdessä.

Kaktusten lannoitus ei ole välttämätöntä, mutta halutessaan niille voi antaa alkukesällä kaktuslannoitetta. Jotkut käyttävät tavallista viherkasvilannoitetta, joka on laimennettu puoleen normaalista vahvuudesta.

Rebutia muscula

Syn.: Aylostera muscula.
Hoito: Kuten bolivialaiset kaktukset yleensäkin, tämäkin laji sopii hyvin Pohjois-Suomen olosuhteisiin. Kaikki rebutiat ovat aloittelijalle suositeltavia lajeja. Ne ovat pienikokoisia, helppohoitoisia ja kukkivat vähälläkin yrittämisellä. Valitettavasti niitä ei näe kukkakaupoissa usein, koska ilman kukkia ne eivät ole näyttävän näköisiä.
Sijoituspaikka: Aurinkoinen. Talvi viileässä (min. 5 C).
Kastelu: Normaali kaktusten kastelu, kesällä parin viikon välein. Talvella kuivana.
Multa: Tavallinen kaktusmulta, jonka sekaan voi laittaa muutamia savikokkareita.
Lisäys: Helppoa. Tuottaa erittäin paljon poikasia, joista voi kasvattaa uusia kasveja. Poistin kuvan yksilöstä poikaset saadakseni sen kukkimaan. Se kukkikin, mutta teki sitten taas koko rungon pituudelta poikasia.

22.10.2011

Isolatocereus dumortieri

Hoito: Helppohoitoinen, nopeakasvuinen kasvi. Kotoisin Meksikosta, luonnossa voi kasvaa 15 m korkeaksi (Puupponen 1962; Smith 2006). Kuvan yksilö on noin 7-vuotias, korkeus 59 cm. Tämä yksilö kasvoi viime vuoden aikana 14 cm. Jos tahtoo nopeasti järeän, suuren kaktuksen, tämä laji on hyvä valinta.
Sijoituspaikka: Valoisa, aurinkoinen. Tällaiset ruohonvihreät, vähäpiikkiset kaktukset eivät pidä kokopäiväisestä auringonpaahteesta. Etenkin keväällä, talvilevon jälkeen, on varottava ettei nuoriin kaktuksiin tule palovammoja. Sileä pinta on altis sienitaudeille, joten viisainta on ottaa kaktus sisälle ajoissa ennen syksyn sadekautta ja muutenkin varjella sitä liian kostealta ilmalta. Talvi viileässä paikassa, jossa on kuiva ilma.
Kastelu: Normaali kaktusten kastelu. Rungon tasainen kasvu edellyttää hallittua kastelua ja valonsaantia. Talvi kuivana.
Multa: Tavallinen kaktusmulta. Jos haluat kaktuksen kasvavan koko voimallaan, ruukuta se muutaman vuoden välein tilavaan ruukkuun uuteen multaan. Samaan ruukkuun ei kannata laittaa muita, pienempiä lajikkeita, koska niiden juuristo ei kestä niin suuria määriä vettä kuin tämä jätti tarvitsee. Tämän yksilön juurella yritteli monta kaktusta ja mehikasvia, mutta kaikki kuolivat.

21.10.2011

Opuntia neoargentina

Syn.: Opuntia brasiliensis, Tree opuntia. Kuvan yksilö on noin 11-vuotias, korkeudeltaan metrin. Se ei ole vielä kukkinut. Se olisi puolta kookkaampi, ellei sitä olisi jouduttu kahdesti katkaisemaan latvasta sienitaudin takia.
Hoito: Erittäin kestävä, nopeakasvuinen kasvi. Kasvanut noin 20 cm/vuosi. Luonnossa voi kasvaa 5 korkeaksi (joidenkin lähteiden mukaan 20 m).
Sijoituspaikka: Valoisa, mutta ei kokopäiväinen auringonpaahde. Vaikeahoitoisen sienitaudin välttämiseksi on viisainta pitää kaktus sisätiloissa kostealla sadesäällä. Kuvan yksilö oli kesän 2011 lähes kokonaan sisällä ja toisin kuin edellisinä kesinä, sienitaudilta vältyttiin, mutta lehdistä kasvoi ohuempia kuin ulkona luultavasti valon vähäisyyden takia
Kastelu: Ohutlehtisenä tarvitsee tiuhempaa kastelua kuin kaktukset keskimäärin.
Multa: Normaali kaktusmulta.
Lisäys: Lehdyköistä. Yritin sitä kerran, mutta se ei onnistunut.
Katso Opuntia neoargentinasta lisää kohdasta Sairastupa.