29.10.2011

Kaktusta ostamassa

Kantapään kautta opittuja ohjeita kaktuksen ostoon:

Jos olet aloittelija, osta pieni tai keskikokoinen kaktus (ruukun halkaisija 5 - 10 cm). Harmittaa, jos suuri, kallis kaktus kuolee. Pikkuruisissa parin sentin ruukuissa myytävät kaktusvauvat ovat kyllä söpöjä, mutta ne joutuu joka tapauksessa pian laittamaan isompaan ruukkuun ja niitä on vaikeampi pitää hengissä kuin hieman varttuneempia kaktuksia.

Osta kaktus mieluiten keväällä tai kesällä. Ostin itse oheisessa kuvassa näkyvän opuntian. Oli lokakuu. Kotiin päästyä kastelin kaktuksen, ja se heitti henkensä - meni pehmeäksi, mätäni parissa päivässä. Syksyllä ja talvella hoitovirheet voivat olla kohtalokkaita, kasvukaudella kaktus sietää niitä paremmin.

Kaktukset eivät ole vitsi. Älä osta kaktusta, johon on tökitty kuivakukkia tai silmät (!). Sellainen on kasvin rääkkäystä. Tekokukat tunnistaa siitä, että ne ovat ratisevan kuivia; oikeat kukat ovat pehmeitä kuin ruusunlehdet. Kaktuksissa ei koskaan ole sinisiä kukkia. Rääkkäystä on myös laittaa kaktus kannelliseen lasipurkkiin, sillä kaktukset tarvitsevat raikasta ilmaa enemmän kuin muut huonekasvit. Sitä paitsi lasipurkin pohjaan kasvaa levää jo ensimmäisen kastelun jälkeen. Kaktuksia myydään usein meksikolaisaiheisissa koristeruukuissa. Hupiruukut ovat kuitenkin pieniä eli kaktus on kuitenkin vaihdettava isompaan ruukkuun. Hupiruukku jää helposti turhaksi kaapintäytteeksi.

Osta kaktus mieluiten paikasta, jossa se on saanut olla ikkunan äärellä. Jos huomaat, että ikkunattomaan kauppaan tulee kaktuksia myyntiin, osta kaktus heti, älä vasta puolen vuoden päästä. Silloin kaktus on jo ehtinyt kärsiä valonpuutteesta. Kaupoissa kaktuksia ei välttämättä kastella ollenkaan tai niitä voidaan kastella liikaa. Kaktukselle on parasta, jos se pääsee uuteen kotiin pian kaktustarhalta lähtemisen jälkeen.

Jos kaktuksen rungon yläpää on alapäätä ohuempi ja muuttunut kiemurtavaksi, se tarkoittaa kaktuksen kärsineen myyntipaikassaan valonpuutteesta. Sen muoto on pilalla eikä tule korjaantumaan. Älä osta sitä. Hyvinvoiva kaktus on tukevasti pystyssä ja näyttää tasamuotoiselta, kiinteän kovahkolta ja vedestä "pingottuneelta". Jos kaktus on ratisevan kuiva, vinossa, väriltään rusehtava ja/tai ohut muihin kaktuksiin verrattuna, se saattaa olla kuollut. Älä koske kaktuksiin, sillä etenkin opuntioissa on lähes näkymättömän pieniä piikkejä, sukasia, jotka tunkeutuvat ihoon.

Kavahda kaktuksia, joiden rungossa on muutamakaan musta täplä. Sienitaudit leviävät kaktuksesta toiseen ja ovat vaikeita hoitaa. Musta alue rungon juuressa kertoo juurimädästä, joka tappaa kasvin. Jos kotona huomaat jo ostamasi kasvin pinnassa mustan pilkun, leikkaa se pois terävällä veitsellä ja käännä leikkauskohta aurinkoon päin, jotta se paranisi.

Kaktusten yleinen vitsaus ovat villakilpikirvat. Jos kaktuksessa on muutaman millin kokoisia valkoisia öttiäisiä, älä osta sitä. Olen muutaman kerran ostanut villakilpikirvoista kärsivän kaktuksen, jos kyseessä on ollut etsimäni laji ja tervettä yksilöä ei ole ollut saatavilla. Tällöin olen pyytänyt hinnanalennusta. Eristä sairas kaktus, etteivät kirvat leviä. Nypi näkyvät kirvat pois hammastikun avulla, pyyhkäise ne tikusta esim. talouspaperiin. Poikkeustapauksessa kaktuksen rungon voi huuhtoa suihkussa, kaktusta kallistaen ja multa suojattuna, jos kyseessä on esim. suuri lehtikaktus. Tämä on kuitenkin vaarallinen toimenpide - yksi kaktuksistani menehtyi talvella tehtyyn vesisuihkutukseen. Hammastikkuhoito on parempi. Sumuta kaktus sen jälkeen Bio-Kill-hyönteismyrkyllä (hinta n. 9 e) ja upota multaan Provado-puikko (pakkauksen hinta n. 8 e). Provado-puikko toimii vain mullan ollessa kosteaa, joten talvilevon aikana sitä ei voi käyttää. Uusi sumutus muutaman päivän välein monta kertaa. Villakilpikirvojen häätö tulee kalliiksi, joten on parempi eristää uusi kaktus aluksi varmuuden vuoksi, kunnes on varma, ettei siinä ole villakilpikirvoja.

Monissa kaktuskirjoissa on lista aloittelijalle sopivista lajeista, mutta myytävissä kaktuksissa ei yleensä ole nimikylttiä. Jos on, nimi voi olla ylimalkainen, kuten oheisessa kuvassa "Opuntia". Opuntioita on satoja erilaisia. Joskus kyltti voi myös olla virheellinen.

Jos nimikyltti löytyy, niin kahta lajia kehottaisin välttämään: Melocactus ja Opuntia microdasys. Melocactus on vaikeahoitoinen, vaatii lämpimät olot ja sumuttelua. Opuntia microdasys taas on vaarallinen: sen petollisen samettiselta näyttävästä pinnasta irtoaa lähes näkymättömän kokoisia piikkejä, jotka saa ihosta vain pinsettien ja ilmastointiteipin avulla. Näitä sukasia putoilee kaktuksen lähelle, ja pölyjä pyyhkiessä saa kätensä täyteen sukasia. Lapsia ja lemmikkieläimiä joutuu varjelemaan näiltä kaktuksilta. Mullanvaihto on uskomattoman työlästä. Itselläni oli useita tällaisia kaktuksia, koska ne ovat nättejä, mutta hoidon vaikeuteen työlästyneenä hävitin ne. Monissa muissakin opuntioissa on isompien piikkien lisäksi lähes näkymättömän pieniä sukasia, jotka tunkeutuvat ihoon. Onneksi opuntiat on helppo tunnistaa: suurin osa niistä koostuu toisiinsa liittyvistä soikeista lehdyköistä, "mikkihiirenkorvista".

Kaktuslajin ulkonäön perusteella voi päätellä sen valon- ja vedentarvetta, helppohoitoisuutta tai vaikeahoitoisuutta sekä kukinnan todennäköisyyttä. Seuraavassa yleisohjeita:

- Jos haluat helppohoitoisen kaktuksen, joka saattaa kukkiakin, valitse pallomainen, pinnaltaan nystyjä tai "syyliä" täynnä oleva kaktus, jolla on lyhyehköt piikit (Rebutiat, Mammillariat, Parodiat). Siis "tylsän" näköinen neulatyynymäinen kaktus. Kastele maltillisesti.
- Jos kaktus on pallomainen ja sillä on näyttävät, kaarevat, kaktuksen kokoon nähden ikään kuin suhteettoman pitkät piikit, se saattaa olla vaikeahoitoinen.
- Jos ruukku tuntuu painavalta ja multa vaikuttaa "kivimurskalta" tai tiilimurskalta, kyseessä saattaa olla herkkäjuurinen kaktus, joka on arka liikakastelulle ja vaikeahoitoinen. Ongelmana mullanvaihdossa on, mistä saisi sille samanlaista mineraalipitoista multasekoitusta.
- Pallomaiset kaktukset jäävät usein pieniksi, pylvään muotoiset kasvavat suuremmiksi.
- Pylväskaktukset kukkivat yleensä vasta vanhoina, jos silloinkaan.
- Pylväskaktusten kastelu on yleensä suhteellisen niukka.
- Eteläikkunalle: Pimeimpään talviaikaan kaikki lajit. Kesällä vain turkoosinsinertävät kaktukset sekä tiuhan valkoisen piikkipeitteen omaavat kaktukset. Pieniä poikasia ei kesällä eteläikkunalle ilman suojausta.
- Länsi-ikkunalle: useimmat kaktukset viihtyvät länsi-ikkunalla. Kaakkoon tai lounaaseen antavat ikkunat ovat myös hyviä, mutta keväällä suojaus voi olla tarpeen.
- Itäikkunalle:  tummanvihreät tai raikkaanvihreät, vähäpiikkiset lajit (mm. Gymnocalycium).
- Pohjoisikkuna on kaktuksille liian pimeä.

5 kommenttia:

  1. Moikka
    Tuli bauhaussista ostettua kolme pientä kaktusta, mutta lajikkeet tai hoito-ohjeet on hukassa. Voisitko auttaa tunnistamisessa?

    VastaaPoista
  2. Voisin suositella ostamista alan nettikaupoista. Siemeniä tai taimia.

    Saapahan ostettua ihan lajin nimellä. :)

    VastaaPoista
  3. Mistä saisi (muualta kuin isoista gigantti jne koska kaktukset vaihtuu päivittäin ja siellä on liian kylmä ) pieniä kukkivia kaktuksia tai pylväitä

    VastaaPoista