Hoito: Tämä kaktuslaji on yksi suosikeistani, koska se on väriltään kaunis, kasvaa hyvin eikä liikakastelua tarvitse pelätä. Se on kotoisin Meksikosta ja voi kasvaa 5 m korkeaksi. Oheisessa kuvassa kaktusten runko näyttää kuviolliselta, mutta se johtuu salamavalosta. Luonnonvalossa vaikutelma on tasaisen sinertävä, lähes piikitön pylväs. Vahamaiseen pintaan jää sormenjäljet, jos siihen koskee.
Sijoituspaikka: Täysi aurinko, lämmin paikka. Ota kaktus yöksi sisälle, jos lämpötila laskee alle +8 C. Kuvassa vasemmalla olevan yksilön vaaleat läikät ovat ikuinen muisto yöstä, jonka kaktus vietti ulkona lämpötilan käväistessä +3 asteessa. Olin kyllä lukenut, että tämä kaktus ei siedä kylmää, mutta pitihän se itse kokeilla. Useimmille muille kaktuksille ei ole mikään ongelma, jos lämpötila yöllä käväisee muutaman plusasteen liepeillä. Talvetus n. 13 C. Sietää myös talvetuksen huoneenlämmössä. Hechtin (1980) mukaan sinertävä väri edellyttää riittävää auringonvaloa, kun taas Smithin (2006) mukaan "keinotekoisen näköinen" siniharmaa sävy on seurausta auringonvalon puutteesta. Olen Hechtin kannalla. Nämä kaktukset näyttävät selvästi vihertyvän talven aikana, kesän auringossa ne ovat sinertäviä.
Kastelu: Kaktusten mittapuulla runsas. Jos muiden kaktusten kasteluväli on esim. kolme viikkoa, tälle voi antaa yhden kastelun siinä välissä. Pintamullan pitää toki kuivahtaa. Olen kastellut tätä lajia kevyemmällä kädellä kuin muita kaktuksia, mutta tiuhemmin. Tämän lajin vedentarve on helppo päätellä sen rungon muodosta: pullea, lähes särmättömän pyöreäksi muuttunut runko tarkoittaa, että vettä on kudoksissa riittävästi. Ohut, teräväsärmäinen, känkkyräiseksi muuttunut runko kertoo janosta. Talvetus kuivana. Jos kaktus talvehtii huoneenlämmössä, sitä voi kastella hitusen noin kerran kuussa.
Multa: Normaali kaktusmulta. Ruukku saa olla mieluummin muovia kuin savea, koska laji ei kesällä pidä rutikuivuudesta.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista