Lajinmääritys perustuu Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa nähtyyn rykelmään, ks. kuva alla. Cactiguide.com-sivuston yksilöillä on vaaleammat piikit. Laji on kotoisin Brasiliasta, Surinamesta ja Venezuelasta (Cactiguide.com). Kasvaa 5.5 - 18 cm korkeaksi ja 7 - 20 cm leveäksi, särmiä on 9 - 15 (van der Neer 2008).
Vanhemmiten kaktuksen päälle muodostuu punasävyinen cephalium, "karvahattu". Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan rykelmässä, jonka kyltissä oli vuosiluku 2002, ei ollut vielä cephaliumia. Oma kaktukseni on hankittu vuonna 2008, jolloin se ei enää ollut ihan poikanen. Se on ruohonvihreä (ei sinertävä), särmiä 9, sivupiikkejä 7 - 8, keskipiikkejä 1. Korkeus 6 cm ilman piikkejä, leveys 8 cm.
Hoito: Melocactukset ovat vaikeahoitoisia. En olisi ostanut tätä kaktusta, jos olisin ajoissa huomannut nimikyltin "Melocactus", joka oli valahtanut ruukun multatilaan. Se on kuitenkin käynyt minulle rakkaaksi juuri siksi, että sen hoito vaatii vaivannäköä.
Sijoituspaikka: Melocactus ei pärjää muiden kaktusten mukana vuotuisessa kesäulkoilu-talvetus-rytmissä, sillä se tarvitsee trooppiset olosuhteet, aina yli +15 C. Sitä ei voi Pohjois-Suomessa jättää kesälläkään yöksi ulos kuin helteillä, ja silloinkin paikan on oltava lämmin ja tuulensuojainen. (Ks. alin kuva: Melocactus katselee ruudun takaa, kun karskimmat kaktukset ulkoilevat.)
Talven melocactukseni viettää +20 C lämmössä keittiössä patterin päällä - siis oloissa, joita muut kaktukset kavahtaisivat. Melocactukset pitävät pohjalämmöstä ja ilmankosteudesta. Hechtin (1994) ja Herbelin (1980) neuvon mukaisesti olen sumuttanut kaktusta kesät talvet lähes joka päivä vedellä, jota on pidetty huoneenlämmössä, jolloin kalkki haihtuu. Jos melocactus vaalenee, se tarkoittaa, että ilmankosteus on liian vähäinen ja muutenkin olot ehkä liian kuivat.
Kastelu: Hyvin vähän kerrallaan, mutta säännöllisesti. Olen kaatanut veden suoraan kaktuksen päälle, kun se kerran pitää kosteudesta. Toisinaan teen kuoppia ruukun laidoille ja imeytän vettä sieltä, että multa pysyisi tasaisemmin kosteana. Herbel (1980) kehottaa pitämään talvella kuivana, kun taas Hechtin (1994) mukaan kastelua ei lopeteta talvella kokonaan. Olen uskonut viimeksi mainittua.
Multa: Normaali kaktusmulta. Ruukun tulisi olla tilava (Hecht 1994), vaikka melocactus onkin vastahakoinen kasvamaan. Muovinen tai lasitettu ruukku on lämpimämpi kuin saviruukku. Melocactusta ei kannata istuttaa muiden lajien kanssa samaan ruukkuun, koska melocactusten hoito poikkeaa muista kaktuksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti