Pinkki kaunotar

Oheisen kuvan Echinopsis (en tiedä tarkkaa lajia) on ollut minulla vuodesta 2007. Se on kukkinut kolmesti, aina yhtä tyrmäävän ihanasti. Kukka on noin omenan kokoinen, vaaleanpunaiseksi "liukuvärjätty". Tuoksu on mieto, ei hyvän- eikä pahanhajuinen.


Merkintöjeni mukaan kukinta tapahtui ensimmäisenä vuonna huhti-toukokuussa, sitten heinäkuun alussa ja nyt tänä vuonna toukokuun lopulla. Kaktuksen kokoon nähden jättimäinen kukkanuppu kehittyy nopeasti, noin viikossa. Kukka kestää päivän, pari - ensin kukan väri haalistuu, sitten se lakastuu, ja vantteralta näyttävä kukkavarsi kuihtuu ohueksi rangaksi, joka putoaa pois. - Jälkihuomautus: 3.7.2012 kaktus kukkii taas, nyt peräti kahdella kukalla, vain reilu kuukausi edellisen kukinnan jälkeen. Kaktuksen vähäpätöiseen kokoon ja ruukun pienuuteen nähden se on huima saavutus.

Äitienpäiväkaktus

Äitienpäivän kaktukseksi sopii oheisen kuvan Rebutia muscula -yksilö. Se oli nuorempana pysty pallura ja kukki runsaasti. Sitten se teki rungon täydeltä poikasia, ja kun poistin poikaset, se teki heti uudet. Toinen poikassatsi on kuvassa matalassa astiassa. Poikaset on kierrettävä emosta varoen irti, sillä niissä on valmiina pieni juurentynkä. Poikasten irrottamisen jälkeen emokaktus puhkesi kukkaan. Luultavasti kukinnan jälkeen sen varsi täyttyy taas poikasista. Ehkä emokasvi on painunut kumaraiseksi ja ohueksi hoitovirheen takia, mutta symboloikoon se tässä kuitenkin äitiyden rasitusta.

Rebutia musculan poikaset kukkivat jo pienenä. Oheisessa kuvassa on edellisen poikassatsin yksilö. Se kukki viime kesänä ollessaan vain muutaman sentin läpimittainen, ja nyt kukkaa on tulossa vähäiseen varteen nähden roppakaupalla. Erittäin hyvä kaktuslaji siis.

Kevätkukkijoihin kuuluu myös kultakukkainen Parodia chrysacanthion. Siihen avautuu ensin yksi, sitten useita keltaisia pikku kukkia päälaen keskelle. Menetin kaksi aiempaa Parodia chrysacanthion -yksilöäni ilmeisesti liikakastelun takia. Nyt olen oppinut kastelemaan lajia varovaisemmin. Kaktus on yhteisastiassa, muovisessa pesuvadissa, ja kastelen sen nurkkausta niukemmin kuin muita astiassa olevia kaktuksia. Kun epäonnistun jonkun kaktuslajin hoitamisessa, hyvin usein hankin uuden yksilön ja yritän uudestaan.

Hyvää äitienpäivää!

Vappukukkia

Kyllä kaktuksenviljelijää lellitään keväällä. Pikku hoidokit kukkivat kilpaa, monet niistä intoutuvat kukkimaan vielä useaan kertaan kesälläkin.

Ylemmässä kuvassa kaksipäinen Mammillaria hahniana, "Old Lady Cactus", kurkistaa sateiseen kevätsäähän. Kukkaa tekisi mieli pukata, kun vain aurinko hieman pilkistäisi... Kuvan yksilössä oli aiemmin kolme päätä, mutta yksi niistä luhistui viime kesänä ja siihen tuli villakilpikirvoja. Leikkasin mätänevän pään terävällä veitsellä irti, sumutin juuriston kohdan Bio-Kill-sumutteella ja upotin multaan Provado-puikon. Kukinta osoittaa, että kaktus on toipunut hyvin.

Alemmassa kuvassa kukoistaa kaktus, jota olen hoitanut Mammillaria elegans -lajisena, mutta lajinmääritys on epävarma. Muistaakseni tein määrityksen jonkin kaktuskirjan avulla, mutta nettilähteistä löytyy toisenlaista tietoa ko. lajista. Kaipa laji aikanaan selviää.

Kukkarunsaus on tänä keväänä tuntunut vielä aiempia vuosia suuremmalta. Se johtuu todennäköisesti siitä, että moni taimena hankkimani kaktus on kasvanut kukintaikään. Lisäksi taisin malttaa mieleni kastelussa viime talvena aika hyvin - muistaakseni annoin vain yhden kerran tilkkasen vettä, enkä silloinkaan kaikille kaktuksille.

Mammillaria

Kuvan yksilö on ostettu 4/2008, jolloin sen mukana oli kyltti "Mammillaria ernestii". Olen kuitenkin epävarma lajinmäärityksestä, koska nettilähteiden mukaan Mammillaria ernestii on synonyymi lajille Mammillaria backebergii ssp. ernestii, ja olen tunnistanut kokoelmassani olevan viimeksi mainittu laji, joka on kuitenkin aivan eri näköinen kuin tämä yksilö.
Tuntomerkit: Keskipiikkejä noin 4, punaruskeat ja niissä on tumma pää. Sivupiikit valkeat. Kaktus on muodoltaan pitkänomainen pötkylä.
Hoito: Hoidossa ei ole ollut ongelmia.
Sijoituspaikka: Aurinkoinen, mutta ei tarvitse täyttä paahdetta. Mammillariat eivät yleensä ole arkoja viileydelle, tämäkin yksilö on ulkoillut kesät reippaasti. Talvi viileässä.
Kastelu: Mammillarioiden kastelu on säästeliäs. Kesähelteillä kastellaan kerralla kunnolla, sitten mullan pitää antaa kuivahtaa kastelujen välillä. Talvi kuivana.
Multa: Normaali kaktusmulta, johon voi lisätä lecasoraa tai tiilensiruja läpäisevyyttä parantamaan. Mammillariat viihtyvät yhteisastioissa kaverien kanssa.

Kasvihuonekausi alkoi

Lumi peittää vielä maan Pohjois-Suomessa, mutta siirsin puolet kaktuksistani kuitenkin jo eilen kasvihuoneeseen, koska päivät lämpenevät vauhdilla. Kasvihuoneeseen lähtivät karskit, kylmyyttä hyvin sietävät kaktukset: Oreocereukset, kalliokaktukset, Mammillariat, Echinopsikset ja Parodiat. Olohuoneen turvaan jäivät lämpöä tarvitsevat mamikset, kuten Pilosocereukset, Myrtillocactukset, Stetsonia corynet, Ferocactukset ja kaikki pikkutaimet. Sisälle jäivät myös kaikki sileäpintaiset, tummanvihreät, vähäpiikkiset kaktukset, koska kokemukseni mukaan sellaiset kärsivät kosteasta ilmasta eniten ja saattavat saada sienitaudin.

Aurinkoisina päivinä kasvihuoneen lämpötila kipuaa jo yli hellerajan, mutta yöt ovat kylmiä. Kasvihuoneen seinät ovat paksuinta mahdollista kennolevyä, 6 mm, ja ne pitävät lämpöä hyvin. Kasvihuoneessa on kuitenkin öisin päällä lämpöpuhallin, joka käynnistyy, jos lämpötila kasvihuoneessa laskee lähelle nollaa. Jos sääennusteessa luvataan kovia yöpakkasia, kannan kaktukset takaisin sisälle - ja niin tulee käymään vielä monta kertaa ennen kesää - sillä lämpöpuhallin ei ole kovin tehokas enkä halua haaskata energiaa taistelemalla kovaa pakkasta vastaan. Mikäpä sen hauskempi liikuntamuoto kuin kantaa kaktuspurkkeja edestakaisin.

Kasvihuoneen lämpötilaa on helppo tarkkailla olohuoneesta käsin sääaseman avulla. Kasvihuoneessa on langaton lähetin (kuvassa etualalla), joka lähettää tiedon lämpötilasta olohuoneessa olevaan näyttölaitteeseen (kuvassa taka-alalla). Tunnollinen kaktusviljelijä käy tietenkin yölläkin useaan kertaan tarkistamassa laitteesta, ettei hoidokkeja uhkaa paleltuminen. Mikäli pakkanen iskee yllättäen, alkaa raivokas evakuaatio, joka kestää tunnin tai pari riippuen siitä, paljonko kaktuksia on jo muuttanut kasvihuoneeseen. Kevät on siis jännittävää aikaa.

Pääsiäiskukkia

Uskolliset kevätkukkijat sulostuttavat jälleen kaktustarhaa kukillaan. Kuvassa vasemmalla on Mammillaria backebergiana ssp. ernestii, joka availee pinkkiä kukkaseppelettä rykelmänsä jokaiseen päähän. Se on ruukutettu uudelleen kuukausi sitten, mutta ei ole asiasta moksiskaan, päinvastoin. Tämä on mainio kaktus, varma kukkija. Oikealla on kaksi Rebutia senilis -kaktusta punaisine kukkineen, niiden välissä Rebutia deminuta pitää jo pikku taukoa kukinnassa. Ikkunalasin vieressä on kaksi reipasta Mammillaria microhelia -kaktusta, joista toisessa valkeat ja toisessa vaaleanpunaiset kukat.

Seuraavaksi on odotettavissa koko joukko Mammillaria-lajikkeiden kukintoja. Mammillaria elegans tekee jo nuppuja. Mammillariat ovat kiitollisia ja helppoja kaktuksia, kunhan vain malttaa hillitä kastelua.

Talvetus näyttää onnistuneen hyvin: yksikään kaktus ei tänä keväänä ole heittänyt henkeään ainakaan toistaiseksi. Maltoin aloittaa kastelun pikkuhiljaa.

Ne itivät sittenkin!

Voi minua hupsua: ehdin jo luulla, että kaktusten siementen viljelyksistäni vain yksi taimi iti (edellisen kirjoituksen kuvassa) ja sitä tainta aioin hartaasti varjella. No, olin liian hätäinen. Nyt on yhteen istutusastiaan ilmaantunut nuppineulanpään kokoisia vihreitä palluroita... Ne itivät sittenkin! Nämä taimet ovat oikeita kaktuksia, se aiemmin ilmaantunut yksinäinen taimi onkin vain rikkaruoho. Oppia ikä kaikki.

Muissa istutusastioissa ei näy mitään. Onneksi muistin merkata astian kylkeen maalarinteipin palaseen, minkä kaktuksen siemeniä astiassa on. Nämä ovat Rebutioiden taimia (Rebutia deminuta, Rebutia senilis).