Vappukukkia

Kyllä kaktuksenviljelijää lellitään keväällä. Pikku hoidokit kukkivat kilpaa, monet niistä intoutuvat kukkimaan vielä useaan kertaan kesälläkin.

Ylemmässä kuvassa kaksipäinen Mammillaria hahniana, "Old Lady Cactus", kurkistaa sateiseen kevätsäähän. Kukkaa tekisi mieli pukata, kun vain aurinko hieman pilkistäisi... Kuvan yksilössä oli aiemmin kolme päätä, mutta yksi niistä luhistui viime kesänä ja siihen tuli villakilpikirvoja. Leikkasin mätänevän pään terävällä veitsellä irti, sumutin juuriston kohdan Bio-Kill-sumutteella ja upotin multaan Provado-puikon. Kukinta osoittaa, että kaktus on toipunut hyvin.

Alemmassa kuvassa kukoistaa kaktus, jota olen hoitanut Mammillaria elegans -lajisena, mutta lajinmääritys on epävarma. Muistaakseni tein määrityksen jonkin kaktuskirjan avulla, mutta nettilähteistä löytyy toisenlaista tietoa ko. lajista. Kaipa laji aikanaan selviää.

Kukkarunsaus on tänä keväänä tuntunut vielä aiempia vuosia suuremmalta. Se johtuu todennäköisesti siitä, että moni taimena hankkimani kaktus on kasvanut kukintaikään. Lisäksi taisin malttaa mieleni kastelussa viime talvena aika hyvin - muistaakseni annoin vain yhden kerran tilkkasen vettä, enkä silloinkaan kaikille kaktuksille.

Mammillaria

Kuvan yksilö on ostettu 4/2008, jolloin sen mukana oli kyltti "Mammillaria ernestii". Olen kuitenkin epävarma lajinmäärityksestä, koska nettilähteiden mukaan Mammillaria ernestii on synonyymi lajille Mammillaria backebergii ssp. ernestii, ja olen tunnistanut kokoelmassani olevan viimeksi mainittu laji, joka on kuitenkin aivan eri näköinen kuin tämä yksilö.
Tuntomerkit: Keskipiikkejä noin 4, punaruskeat ja niissä on tumma pää. Sivupiikit valkeat. Kaktus on muodoltaan pitkänomainen pötkylä.
Hoito: Hoidossa ei ole ollut ongelmia.
Sijoituspaikka: Aurinkoinen, mutta ei tarvitse täyttä paahdetta. Mammillariat eivät yleensä ole arkoja viileydelle, tämäkin yksilö on ulkoillut kesät reippaasti. Talvi viileässä.
Kastelu: Mammillarioiden kastelu on säästeliäs. Kesähelteillä kastellaan kerralla kunnolla, sitten mullan pitää antaa kuivahtaa kastelujen välillä. Talvi kuivana.
Multa: Normaali kaktusmulta, johon voi lisätä lecasoraa tai tiilensiruja läpäisevyyttä parantamaan. Mammillariat viihtyvät yhteisastioissa kaverien kanssa.

Kasvihuonekausi alkoi

Lumi peittää vielä maan Pohjois-Suomessa, mutta siirsin puolet kaktuksistani kuitenkin jo eilen kasvihuoneeseen, koska päivät lämpenevät vauhdilla. Kasvihuoneeseen lähtivät karskit, kylmyyttä hyvin sietävät kaktukset: Oreocereukset, kalliokaktukset, Mammillariat, Echinopsikset ja Parodiat. Olohuoneen turvaan jäivät lämpöä tarvitsevat mamikset, kuten Pilosocereukset, Myrtillocactukset, Stetsonia corynet, Ferocactukset ja kaikki pikkutaimet. Sisälle jäivät myös kaikki sileäpintaiset, tummanvihreät, vähäpiikkiset kaktukset, koska kokemukseni mukaan sellaiset kärsivät kosteasta ilmasta eniten ja saattavat saada sienitaudin.

Aurinkoisina päivinä kasvihuoneen lämpötila kipuaa jo yli hellerajan, mutta yöt ovat kylmiä. Kasvihuoneen seinät ovat paksuinta mahdollista kennolevyä, 6 mm, ja ne pitävät lämpöä hyvin. Kasvihuoneessa on kuitenkin öisin päällä lämpöpuhallin, joka käynnistyy, jos lämpötila kasvihuoneessa laskee lähelle nollaa. Jos sääennusteessa luvataan kovia yöpakkasia, kannan kaktukset takaisin sisälle - ja niin tulee käymään vielä monta kertaa ennen kesää - sillä lämpöpuhallin ei ole kovin tehokas enkä halua haaskata energiaa taistelemalla kovaa pakkasta vastaan. Mikäpä sen hauskempi liikuntamuoto kuin kantaa kaktuspurkkeja edestakaisin.

Kasvihuoneen lämpötilaa on helppo tarkkailla olohuoneesta käsin sääaseman avulla. Kasvihuoneessa on langaton lähetin (kuvassa etualalla), joka lähettää tiedon lämpötilasta olohuoneessa olevaan näyttölaitteeseen (kuvassa taka-alalla). Tunnollinen kaktusviljelijä käy tietenkin yölläkin useaan kertaan tarkistamassa laitteesta, ettei hoidokkeja uhkaa paleltuminen. Mikäli pakkanen iskee yllättäen, alkaa raivokas evakuaatio, joka kestää tunnin tai pari riippuen siitä, paljonko kaktuksia on jo muuttanut kasvihuoneeseen. Kevät on siis jännittävää aikaa.

Pääsiäiskukkia

Uskolliset kevätkukkijat sulostuttavat jälleen kaktustarhaa kukillaan. Kuvassa vasemmalla on Mammillaria backebergiana ssp. ernestii, joka availee pinkkiä kukkaseppelettä rykelmänsä jokaiseen päähän. Se on ruukutettu uudelleen kuukausi sitten, mutta ei ole asiasta moksiskaan, päinvastoin. Tämä on mainio kaktus, varma kukkija. Oikealla on kaksi Rebutia senilis -kaktusta punaisine kukkineen, niiden välissä Rebutia deminuta pitää jo pikku taukoa kukinnassa. Ikkunalasin vieressä on kaksi reipasta Mammillaria microhelia -kaktusta, joista toisessa valkeat ja toisessa vaaleanpunaiset kukat.

Seuraavaksi on odotettavissa koko joukko Mammillaria-lajikkeiden kukintoja. Mammillaria elegans tekee jo nuppuja. Mammillariat ovat kiitollisia ja helppoja kaktuksia, kunhan vain malttaa hillitä kastelua.

Talvetus näyttää onnistuneen hyvin: yksikään kaktus ei tänä keväänä ole heittänyt henkeään ainakaan toistaiseksi. Maltoin aloittaa kastelun pikkuhiljaa.

Ne itivät sittenkin!

Voi minua hupsua: ehdin jo luulla, että kaktusten siementen viljelyksistäni vain yksi taimi iti (edellisen kirjoituksen kuvassa) ja sitä tainta aioin hartaasti varjella. No, olin liian hätäinen. Nyt on yhteen istutusastiaan ilmaantunut nuppineulanpään kokoisia vihreitä palluroita... Ne itivät sittenkin! Nämä taimet ovat oikeita kaktuksia, se aiemmin ilmaantunut yksinäinen taimi onkin vain rikkaruoho. Oppia ikä kaikki.

Muissa istutusastioissa ei näy mitään. Onneksi muistin merkata astian kylkeen maalarinteipin palaseen, minkä kaktuksen siemeniä astiassa on. Nämä ovat Rebutioiden taimia (Rebutia deminuta, Rebutia senilis).

Kevätpuuhia

Kaktusten siementen viljely-yritykseni ei mennyt niin kuin Strömsössä: vain yhteen ruukkuun ilmaantui yksi ainoa pieni taimi (kuvassa). Saa nähdä selviytyykö se. Luultavasti astiat olivat liian varjoisalla paikalla enkä muutenkaan noudattanut Puupposen ohjeita tarpeeksi tarkasti. Olisi pitänyt olla saviruukut ja lasi päällä, ei muoviastioita ja kelmu päällä.
No, mihinpä ne kaktuksenpoikaset olisin laittanutkaan, kun jo ennestään on tilanahtautta - jo tusina kaktusta on tänä keväänä lähtenyt uuteen kotiin tilanpuutteen takia. Ehkä silti yritän siementen viljelyä uudestaan keväämmällä, ihan uteliaisuudesta.

Onneksi kaktuksenviljelijän itsetuntoni pelastuu uskollisten kevätkukkijoiden ansiosta. Pikkuinen, vain 5 cm läpimittainen Rebutia deminuta (?, kuvassa vasemmalla) pukkasi nuput alulle kaktuksista ensimmäisenä heti talvilevolta lämpimään päästyään. Myös Rebutia senilis -kaktuksissa on nuppuja.

Mammillaria backebergii ssp. ernestii -kaktusrykelmän (alakuvassa) jokaista päätä ympäröi nuppuseppele. Tarvitaan enää muutamia aurinkoisia päiviä, niin kukkaloisto on taattu.

Kaktusten lisäys siemenistä

Kokeilen nyt ensimmäistä kertaa kasvattaa kaktuksia siemenistä. Aiemmin en ole sitä yrittänyt, koska siemenviljelmät vievät tilaa ja koska kaktuksen taimet ovat halpoja. Kaupoista saa kaktusten siemensekoituksia, mutta niistä ei tiedä etukäteen, mitä kaktuksia saa. Siksi irrotin pinseteillä siemenkotia niistä omista kaktuksistani, jotka mielestäni ovat eniten lisäämisen arvoisia: Rebutia deminuta, Rebutia senilis, Parodia scopa, Ferocactus setispinus ja Escobaria tuberculosa. Kaikki nämä ovat kukkineet hoidossani, mutta niitä näkee harvoin myytävänä.

Sovelsin ohjeita, jotka Esko Puupponen antaa teoksessaan "Harrastajan mehikasvikirja" (1962). Se on ainoa suomalaisen tekemä perusteellinen kaktuskirja. Laitoin pieniin astioihin kaktusmultaa ja kastelin mullan. Sirottelin siemenet mullan pinnalle. Isojen siementen päälle ripottelin hieman multaa, pikkuruiset siemenet jätin peittelemättä. Sumutin mullan vielä ylhäältäpäin. Peitin ruukut tuorekelmulla (Puupponen kylläkin kehottaa peittämään saviruukut lasilla). Laitoin ruukut lämpimään paikkaan ikkunalaudalle patterin päälle. Nähtäväksi jää, itääkö mikään!

Kaktusten kylvöohjeita on British Cactus & succulent Societyn nettisivuilla täällä