Joillakin lajin edustajilla on rungon yläosassa vaaleaa karvaa, esimerkiksi Preston-Mafhamin teoksessa (2007) kuvatulla yksilöllä. Netistä löytyy kuitenkin myös karvattomia yksilöitä, esim. cactiguide.com-sivustolta.
Hoito: Laji on kotoisin Brasiliasta, missä se voi kasvaa yli 10 m korkeaksi. Minulla olevista yksilöistä pisin on 43 cm. Laji kukkii luonnossa noin 20-vuotiaana. Kukat ovat valkoiset. (Preston-Mafham 2007.) Hechtin (1994) mukaan Pilosocereus-lajit ovat vaikeahoitoisia, mutta en ole tästä samaa mieltä. Ne eivät pärjää yhtä viileässä kuin kaktukset yleensä, mutta toisaalta ne sietävät hyvin lämpimiä talvioloja eivätkä pala helposti kevätauringossa. Minulla ei ole ollut ongelmia Pilosocereusten kanssa. Jos pystyy tarjoamaan niille kasvukaudella paljon aurinkoa, niitä ei ole vaikea hoitaa.
Sijoituspaikka: Täysi aurinko, lämmin ja tuulensuojaisa paikka. Pilosocereukset ovat kylmänarkoja. Ne ovat kaktuksista viimeisenä keväällä ulos vietäviä ja ensimmäisenä syksyllä sisälle otettavia. Hechtin (1994) mukaan talvilevon aikana päivälämpötilan tulisi olla 14 - 20 C eikä yöllä saa mennä alle 10 C:n. Minulla talvetus on ollut noin 12 C:ssä yöt ja päivät.
Kastelu: Kohtalainen. Hechtin (1994) mukaan mullan pitäisi olla koko ajan hieman kosteaa ja ilmankosteudenkin olisi oltava suuri, mutta en usko että tätä ohjetta voi soveltaa Pohjois-Suomessa - täällä kesä on lyhyt, viileä ja sateinen, ja ilmankosteus tuppaa Perämeren rannikolla olemaan aina suuri. Talvi kuivana.
Multa: Normaali kaktusmulta. Kuvassa Pilosocereukset ovat puolipallon muotoisessa saviruukussa, mutta ne villiintyivät kovaan kasvuun sen jälkeen, kun pääsivät yhteispesuvatiin, jossa on melko suuri multatila. Ehkä muoviastia, joka pidättää kosteutta saviastiaa pitempään, miellytti niitä. Pilosocereukset taitavat olla ryhmänä viihtyviä kasveja, kuten Mammillariat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti