Hoito: Oreocereukset ovat vuoristokasveja, joita kasvaa mm. Boliviassa. Sellaiset yleensä sopivat Pohjois-Suomen olosuhteisiin hyvin, koska ne eivät ole kylmänarkoja eivätkä pahastu ilmankosteudesta. Oreocereukset vaativat kuitenkin hieman erityishuomiota. Eri lähteissä annetut hoito-ohjeet poikkeavat suuresti toisistaan niin valon, kastelun, lämpötilan kuin mullan suhteen. Olen havainnut Hechtin (1980, 1994) ohjeet sopivimmiksi. Hänen mukaansa Oreocereusten hoito on vaikeaa. Nämä söpöt karvaturrikat eivät menesty ikkunalautakasveina, vaan niiden on päästävä kesällä ulos ja talvella viileään. Oreocereukset ovat hidaskasvuisia. Kuten pylväskaktuksilla yleensäkin, kukintaa ei kannata odotella.
Sijoituspaikka: Aurinkoinen, mutta nuoria kasveja on varjostettava, koska turkki on harvakarvainen. Menetin ensimmäisen tätä lajia olevan yksilöni, kun verson pää paloi auringossa pilalle. Oreocereukset pitävät suurista lämpötilanvaihteluista: ne haluavat päivällä lämmintä, yöllä lämpötila saa mielellään käydä lähellä nollaa (Hecht 1980, 1994). Tämä sopii pohjoissuomalaiselle kasvattajalle mainiosti. Talvi viileässä.
Kastelu: Kohtalainen. Sumuttele kaktusta kesällä kevyesti iltaisin (Hecht 1980, 1994); tällöin kaktus uskoo kyseessä olevan vuorille lankeava kaste. Talvi kuivana. Älä sumuta talvella.
Multa: Kaktusmulta, johon lisätään tiilensiruja ja/tai lecasoraa läpäisevyyttä parantamaan. Juuristo on ainakin minulla olleissa yksilöissä heikonlainen ja katkeilee, jos hoitaja on sortunut liikakasteluun. Vahingosta viisastuneena laitan Oreocereukset nykyisin yksilökohtaisiin saviruukkuihin. Ne eivät sovellu yhteisistutuksiin, koska Oreocereukset toivovat niin matalia yölämpötiloja, etteivät muut kaktukset sellaisista pidä. Myös sumutus iltaisin on toimenpide, josta muut kaktukset eivät välttämättä ilahtuisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti