Vielä virtaa - syyskuun kukkia

Syyskuu on ollut kaktuksille suosiollinen, sillä lämpötila on pysytellyt öisin selvästi nollan yläpuolella muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Kaktukset muuttavat sisätiloihin sitten, kun pakkasöitä on useampi peräkkäin. Kaksi Echinopsis subdenudata -kaverusta (vasemmalla) riehaantui kukkimaan oikein urakalla. Mistähän niillä riittää virtaa? Ne ovat kukkineet jo kesällä. Samaten Hildewintera aureispina -kaktuksen häntämäinen varsi (oikealla) pukkasi kesän toisen kukkasatsin. Kaktusten aineenvaihdunta toimii parhaiten, kun päivä- ja yölämpötilan välillä on selkeä ero. Juuri sellainenhan on Suomen syyssää parhaimmillaan: aurinkoisia, lämpimiä päiviä ja viileitä öitä - eikä liikaa yhtämittaista sadetta.

Parodia ottonis

Syn.: Notocactus ottonis.
Hoito: Kotoisin Etelä-Brasiliasta, Uruguaysta, Paraguaysta ja Koillis-Argentiinasta (Preston-Mafham 1996). Pienikokoinen laji, korkeintaan 11 cm leveä. Laji on hyvin varioiva, joten lajinmääritys voi olla vaikeaa. Kuvat kaktuskirjoissa ja nettilähteissä voivat olla aivan eri näköisiä. Luulin monta vuotta, että kuvan kaktus on jokin Gymnocalycium-lajike, koska se on niin pieni. Virheellisen olettamukseni takia pidin kaktusta liian varjoisassa. Kuvan yksilö on noin 6-vuotias, 5.5 cm korkea ja 8 cm leveä, ja kukkii ensimmäistä kertaa. Kasvi panttasi nupun avautumista melkein viikon - se raotti nuppua päivittäin, mutta avasi kukan kokonaan vasta, kun koitti tarpeeksi aurinkoinen päivä. Parodia ottonista sanotaan helppohoitoiseksi, mutta pienen koon takia sen kastelussa on oltava varovainen. Tällä kaktuksella oli pari lajitoveria, jotka menetin liikakastelun takia. Ne oli istutettu isompien kaktusten seuraan eivätkä ne kestäneet isojen kaveriensa vaatimia vesimääriä.
Sijoituspaikka: Aurinkoinen ja lämmin, mutta ei täyteen paahteeseen. Puolivarjokin kelpaa. Talvi viileässä.
Kastelu: Kohtalainen. Huomioi kasvin pienuus. Jos sää on lämmin ja ruukku matala (eli multa tulee kuivamaan nopeasti), voi antaa reippaastikin kerralla, sitten ainakin parin viikon tauko. Talvi kuivana.
Multa: Normaali kaktusmulta. Ruukku saa olla matala. Kuvan yksilö kasvaa Gymnocalycium-lajikkeiden kanssa.

Ferocactus setispinus kukassa

Kuvan Ferocactus setispinus kukki viime vuonna 6. elokuuta, nyt kukka aukesi 26. elokuuta. On hauska oppia eri lajikkeiden kukkimisajankohdat - silloin tietää, mitä missäkin kuussa on luvassa, jos kaikki sujuu hyvin.

Ferocactus setispinus on hauska pieni lajike. Se ei paljon vaadi, ehkä  hieman suojaa auringolta kaikkein helteisimpinä jaksoina. Kukka muistuttaa Parodia scopan kukkaa.

Elokuun lopun kukkia

Syyskuu lähestyy, mutta kasvihuone on yllättäen täynnä nuppua pukkaavia kaktuksia. Nyt jännittää, ehtivätkö ne kaikki kukkia vielä.

Yläkuvassa vasemmassa reunassa puoliksi näkyvä Leuchtenbergia principis kyhäilee kolmea kukkaa - se kukki jo kertaalleen, kunpa nämäkin nuput ehtisivät aueta! Myös peräseinän alemmalla hyllyllä "häntiään" roikottava Hildewintera aureispina päätti kukkia toiseen kertaan, nuput ovat tekeillä. Kaktus myös puskee kolmea uutta versoa niin, että ruukussa asuvat muut kaverit ovat hätää kärsimässä. Ensi keväänä Hildewintera pääsee isompiin tiloihin, näin loppukesällä sitä ei enää voi ruukuttaa.

Mammillarioihin ei juurikaan tule kiinnitettyä huomiota, koska  niiden nuppujen kehittymiseen ei liity jännitysmomenttia. Ne nyt vain kukkivat melkeinpä läpi kesän siitä isompaa numeroa tekemättä. Yläkuvassa keskellä vaaleanpunaisin kukin kukkii Mammillaria polythele. Yläkuvan oikeassa laidassa turkoosissa ämpärissä on Stetsonia coryne. Siitä on tullut yksi lellikeistäni, koska se kasvaa kiltisti ja reagoi hoitotoimenpiteisiin suopeasti. Se oli noin 15 cm korkea, kun ostin sen vuonna 2007, nyt viisi vuotta myöhemmin se on 58-senttinen.

Keskimmäisessä kuvassa oleva Parodia ottonis ei ole aiemmin kukkinut. Toivon hartaasti, että nuput ehtivät aueta. Kaktus on tänä kesänä kasvanut paljon ja tehnyt juurelleen pari poikasta. Alimmassa kuvassa oleva Gymnocalycium baldianum on tehnyt huikean monta nuppua. Aikookohan se oikeasti avata nuput, vai lupaileeko vain?

Tämän kesän kukkamenestyksen syynä lienee se, että ensinnäkin monet kaktuksista ovat nyt saavuttaneet kukkimisiän, ja toiseksi olen aiemmista kesistä poiketen pitänyt kaktukset sisällä kasvihuoneessa myös lämpimällä säällä. Käynti Tarton kasvitieteellisessä puutarhassa opetti, että kaktukset voi pitää todella lämpimissä oloissa. Olen nyt loppukesällä myös kastellut kaktuksia aiempia vuosia tiuhemmin rohkaistakseni niitä saattamaan loppuun kukkimisprojektinsa.

Kaktusten taudit

Kookas Opuntia neoargentina -kaktukseni on pitkään kärsinyt sienitaudista. Yritin googlettamalla selvittää, mikä sienitauti on kyseessä. Arvoitus ei ratkennut, mutta löysin hyviä nettilähteitä aiheesta kaktusten sienitaudit ja niiden hoito:

• The University of Arizona: http://cals.arizona.edu/pubs/garden/az1399.pdf 
• Cactiguide.com-nettisivusto: http://cactiguide.com/cactipests/
• Cactus and Succulent Society of Massachusetts -yhdistyksessä toimiva Maureen vastaa kaktuksia koskeviin kysymyksiin: http://en.allexperts.com/q/Cactus-710/indexExp_114945.htm Valitettavasti vastauspalvelu ei näytä toimivan nyt elokuussa 2012, mutta aikaisemmat vastaukset ovat mielestäni hyödyllisiä, varsinkin kun kysyjät monesti ovat liittäneet kysymykseensä valokuvan potilaasta.

Parodia scopan kesärieha

Parodia scopa (Notocactus scopa) on vallan riehaantunut päästyään keväällä uuteen multaan kaveriensa, kolmen Parodia leninghausii -kaktuksen kanssa. Se on kukkinut kuukauden miltei tauotta. Parhaillaan kukkia rehotti auki seitsemän yhtä aikaa. Ilmeisesti onnistuin tekemään miellyttävän multasekoituksen lisäämällä kaktusmultaan vermikuliittia, perliittiä ja hieman valmiina myytäviä savipallosia.

Sen sijaan kuvassa etualalla näkyvistä Parodia leninghausii -kaktuksista yksikään ei vielä ole kukkinut, vaikka Hechtin (1982) Kaktuskirjan mukaan nämä kauniin kellahtavan karvapeitteen omaavat kaktukset muka "kukkivat varmasti". Kyllä mä niille vielä näytän - kukkivat tai itkevät ja kukkivat! Vanhin yksilö on jo ainakin 10-vuotias, joten sopisi pikku hiljaa alkaa kukkimaan.

Echinopsis oxygona

Lajinmääritys ei ole täysin varma. Echinopsis-lajikkeita ja niiden variaatioita on satoja erilaisia, joten tunnistaminen on usein vaikeaa. Kuvan yksilö on noin 6-vuotias. Se kukki ensimmäisen kerran vuonna 2011 noin 5-vuotiaana. Kukka on hennon vaaleanpunainen, tuoksu muistuttaa mietoa kielontuoksua. Kaktus on ollut hoidossani noin 1-vuotiaasta pikkutaimesta asti.
Hoito: Helppohoitoinen. Tämä, kuten moni muukin helppohoitoinen kaktus, on pienenä tylsän näköinen pyöreä piikkipallukka, paljon piikkisemmän näköinen kuin aikuisena. Elegantti muoto kehkeytyy vasta myöhemmin. Alemmassa kuvassa on yläkuvan yksilö neljä vuotta sitten noin 2-vuotiaana pikkutaimena. Jäätelöannoksen paperivarjo suojasi sitä paahteelta.
Sijoituspaikka: Aurinkoinen tai puolivarjo. Ei kokopäiväiseen paahteeseen. Talvi viileässä 5 - 10 C (Hecht 1982), tosin minulla 13 C on riittänyt kaktuksen kukittamiseen. Liian lämpimässä muoto venähtää helposti pilalle eikä kaktus kuki. Jos viileää talvetuspaikkaa ei ole, voi kokeilla ulkoiluttaa kaktusta keväästä lähtien mahdollisimman paljon, sillä Echinopsis-lajit kukkivat vasta myöhemmin kesällä. Konsti ei välttämättä auta, mutta ainakin Echinopsis subdenudata -lajin sain parina vuonna kukkimaan tällä konstilla ilman viileää talvetusta. Jos kokeilet tätä, istuta kasvi yksilö- eikä yhteisruukkuun, muuten sitä on hankala siirrellä sisältä ulos ja takaisin (varsinkin jos erehtyy laittamaan yhteisruukkuun kylmänarkoja kavereita).
Kastelu: Kaktusten mittapuulla kohtalainen tai runsaanpuoleinen. Liika ravinteiden antaminen saa kasvin versomaan eikä se kuki (Hecht 1982). Talvi kuivana.
Multa: Normaali kaktusmulta.