Opuntia

En ole vielä tunnistanut tätä Opuntia-lajiketta. Se saattaa olla Opuntia azurea (syn. Coyotillo) tai Opuntia violacea. Kuvan yksilö on 37 cm pituinen viistosti mitattuna, toiseksi ylin lehdykkä on 12 cm leveyssuunnassa. Kaktus on kasvanut neljässä vuodessa 17 cm (ks. nuoruuskuva alla, nykytilanne oikealla). Takana näkyy Opuntia robusta.
Hoito: Muuten helppohoitoinen, mutta käsittely hankalaa areoleissa olevien pikkupiikkien takia.
Sijoituspaikka: Aurinkoinen. Talvi viileässä.
Kastelu: Kohtalainen. Talvi täysin kuivana.
Opuntioiden kastelusta yleensä: Hechtin (1994) mukaan Opuntiat tarvitsevat paljon vettä, mutta itse olen pitänyt niitä kohtalaisella tai jopa niukanpuoleiselle kastelulla, koska ilmastokaan Pohjois-Suomessa ei ole kuuma. Olen havainnut Opuntia microdasys -lajin retkahtavan liikakastelusta kohti maata, ja menetin Opuntia humifusa -yksilön talvella tehdyn kastelun takia. Nämä kokemukset ovat tehneet minusta varovaisen Opuntioiden kastelijan.
Multa: Opuntia azurea kasvaa Subikin (2004) mukaan Meksikossa kalkkikivimaassa, mutta normaali kaktusmulta kelpaa hyvin. Kuvan yksilö kasvaa nykyisin tiskipaljussa, jossa on muitakin kookkaita opuntioita.

Mammillaria spinosissima cv. Super Red

(Teksti päivitetty 7.7.2012) Lajinmääritys ei ole täysin varma. Tunnistus perustuu Poomin teoksen (2012) kuvaan s. 62.
Tuntomerkit: Keskipiikkejä noin 7 - 8, punertavat, suorat. Sivupiikkejä parikymmentä, valkeat. Kaktuksen muoto lievästi nuijamainen. Kuvan yksilö on hankittu viisi vuotta sitten 5 cm korkeana, nyt korkeus 15 cm. Kukkinut ensimmäisen kerran huhtikuussa 2012, jolloin 6-7-vuotias. Kukat voimakkaan pinkit, keskusta keltainen.
Hoito: Kaktus on ollut erittäin helppohoitoinen, mitään ongelmia ei ole ollut.
Sijoituspaikka: Aurinkoinen, ei kaipaa täyttä paahdetta. Mammillariat eivät yleensä ole kylmänarkoja. Talvi viileässä.
Kastelu: Kohtalainen. Mullan pitää kuivahtaa kastelujen välillä. Talvi kuivana.
Multa: Kuvan yksilö kasvaa kookkaiden Mammillarioiden yhteisastiassa, pesuvadissa, jossa kaktusmultaan on lisätty tiilensiruja ja lecasoraa. Aiemmin kaktus oli paksuseinäisessä savisessa hunajapurkissa (!), silloinkin se kasvoi hyvin, vaikka purkki varmasti oli kuuma kasvuympäristö.

Mammillaria hahniana ssp. hahniana

Syn.: Old lady cactus, birthday cake cactus
Hoito: Laji on kotoisin Meksikosta.
Kaktus voi kasvaa yksittäisenä tai muodostaa suuria rykelmiä. Kuvan yksilö on 8 cm korkea ja halkaisijaltaan 11 - 12 cm. Se ei ole vielä kukkinut. Kukat ovat voimakkaan pinkit.
Sijoituspaikka: Aurinkoinen, mutta ei kaipaa täyttä paahdetta. Ei ole kylmänarka. Talvi viileässä 5 - 10 C, jos mahdollista.
Kastelu: Mammillarioiden kastelu on säästeliäs. Anna mullan selvästi kuivahtaa kastelujen välillä. Talvi kuivana.
Multa: Kaktusmulta, johon lisätään tiilensiruja ja/tai lecasoraa läpäisevyyttä parantamaan. Kuvan yksilö kasvaa kookkaiden Mammillarioiden yhteisvadissa. Tämän yksilön lisäksi minulla on toinen yksilö, jossa alun perin oli kolme "päätä". Viime keväänä huomasin yhden päistä luhistuneen kasaan ja vilisevän villakilpikirvoja. Leikkasin sairaan pään terävällä veitsellä irti juuriin asti, sumutin koko kaktuksen Bio-Kill-villakilpikirvamyrkyllä ja laitoin multaan Provado-puikon. Kaksi muuta päätä pysyivät terveinä ja voivat hyvin.

Rebutia neocumingii

Syn.: Weingartia neocumingii. Weingartiat on nykyisin sisällytetty Rebutia-sukuun.
Hoito: Laji on kotoisin Bolivian vuoristosta, mikä tarkoittaa hyvää Pohjois-Suomessa pärjäämisen kannalta. Kuvan yksilö on 7 cm korkea ja ainakin 5-vuotias, mutta se ei ole vielä kukkinut. Kukat ovat keltaiset. Laji on hyvin vaihteleva mm. piikkien määrän suhteen.
Sijoituspaikka: Aurinkoinen, mutta keväällä voi tarvita varjostusta. Ei kaipaa täyttä paahdetta, kuten eivät Rebutiat yleensäkään. Ei ole kylmänarka. Talvi viileässä min. +5 C.
Kastelu: Kohtalainen. Talvi kuivana.
Multa: Normaali kaktusmulta.

Pilosocereus

En ole vielä tunnistanut kuvan kaktusta. Arvelen, että se on Pilosocereus magnificus. Alaosassa on 8 särmää, yläosassa 9. Väri on turkoosi, piikit valkeahkot. Keskipiikeistä alin on pisin.
Hoito: Pilosocereusten hoito ei ole vaikeaa, jos on tarjolla lämpöä ja valoa. Kukintaa ei kannata odotella. Kuvan nuorehko yksilö on 26 cm korkea. Pilosocereus magnificus kasvaa useita metrejä korkeaksi.
Sijoituspaikka: Täysi aurinko, lämmin paikka. Pikkutaimia voi keväällä varjostaa tarpeen mukaan, muutoin kestää paahdetta. Kuvan yksilö on ollut kasvihuoneen lämpimimmällä ylähyllyllä. Pilosocereukset ovat ensimmäisten sisätiloihin pelastettavien kaktusten joukossa, jos kesällä yöt muuttuvat kylmiksi. Talvella viileässä noin +13 C.
Kastelu: Kohtalainen. Talvi kuivana.
Multa: Normaali kaktusmulta.

Oreocereus neocelsianus

Lajinmääritys ei ole täysin varma. Kuvan nuori yksilö on 8.5 cm korkea ilman piikkejä. Särmiä on 10, joista kaksi hiljattain jakautuneita. Sivupiikkien määrä vaihtelee kymmenen molemmin puolin. Keskipiikkien ja sivupiikkien ero ei ole kovin selvä, mutta arvelisin keskipiikkejä olevan 1 - 4.
Hoito: Oreocereukset ovat vuoristokasveja, joita kasvaa mm. Boliviassa. Sellaiset yleensä sopivat Pohjois-Suomen olosuhteisiin hyvin, koska ne eivät ole kylmänarkoja eivätkä pahastu ilmankosteudesta. Oreocereukset vaativat kuitenkin hieman erityishuomiota. Eri lähteissä annetut hoito-ohjeet poikkeavat suuresti toisistaan niin valon, kastelun, lämpötilan kuin mullan suhteen. Olen havainnut Hechtin (1980, 1994) ohjeet sopivimmiksi. Hänen mukaansa Oreocereusten hoito on vaikeaa. Nämä söpöt karvaturrikat eivät menesty ikkunalautakasveina, vaan niiden on päästävä kesällä ulos ja talvella viileään. Oreocereukset ovat hidaskasvuisia. Kuten pylväskaktuksilla yleensäkin, kukintaa ei kannata odotella.
Sijoituspaikka: Aurinkoinen, mutta nuoria kasveja on varjostettava, koska turkki on harvakarvainen. Menetin ensimmäisen tätä lajia olevan yksilöni, kun verson pää paloi auringossa pilalle. Oreocereukset pitävät suurista lämpötilanvaihteluista: ne haluavat päivällä lämmintä, yöllä lämpötila saa mielellään käydä lähellä nollaa (Hecht 1980, 1994). Tämä sopii pohjoissuomalaiselle kasvattajalle mainiosti. Talvi viileässä.
Kastelu: Kohtalainen. Sumuttele kaktusta kesällä kevyesti iltaisin (Hecht 1980, 1994); tällöin kaktus uskoo kyseessä olevan vuorille lankeava kaste. Talvi kuivana. Älä sumuta talvella.
Multa: Kaktusmulta, johon lisätään tiilensiruja ja/tai lecasoraa läpäisevyyttä parantamaan. Juuristo on ainakin minulla olleissa yksilöissä heikonlainen ja katkeilee, jos hoitaja on sortunut liikakasteluun. Vahingosta viisastuneena laitan Oreocereukset nykyisin yksilökohtaisiin saviruukkuihin. Ne eivät sovellu yhteisistutuksiin, koska Oreocereukset toivovat niin matalia yölämpötiloja, etteivät muut kaktukset sellaisista pidä. Myös sumutus iltaisin on toimenpide, josta muut kaktukset eivät välttämättä ilahtuisi.

Parodia leninghausii

Syn.: Notocactus leninghausii, Eriocactus leninghausii, Goldfinger
Hoito: Helppohoitoinen, sietää hoitovirheitä. Laji on helppo tunnistaa: sillä on pitkähköt kullanruskeat piikit, versot ovat n. 10 cm paksuja ja yläosan "napa" on kallistunut kohti aurinkoa (ks. kuva vasemmalla kasvitieteellisestä puutarhasta). Laji on kotoisin Brasiliasta ja voi kasvaa eri lähteistä riippuen 60 cm - yli 1 m korkeaksi.
Oikeanpuoleisen kuvan yksilö on 31 cm korkea ja ainakin 9-vuotias. Iän määrittely perustuu siihen, että se on hankittu neljä vuotta sitten, jolloin siinä oli jo versoja juurella, ja tämä laji versoo 5-6-vuotiaana. Se on kasvanut neljän vuoden aikana 16 cm, joista 14 cm kahden viime vuoden aikana sen jälkeen, kun se pääsi yksilöruukusta isompaan yhteisastiaan. Se ei ole vielä kukkinut. Runko on kovin viisto; en ole käännellyt astiaa, koska luin jostakin, että kaktuksen yläosa muuttuu epämuotoiseksi, jos aurinko yhtäkkiä tuleekin eri suunnasta.
Sijoituspaikka: Pohjois-Suomen oloissa aurinkoinen, mutta ei tarvitse täyttä paahdetta. Eteläisemmissä paikoissa puolivarjo riittää. Varjosta keväällä varsinkin nuoria yksilöitä. Ei ole kylmänarka, lämpötila saa yöllä käväistä lähellä nollaa. Talvi viileässä min. +5 C.
Kastelu: Kohtalainen. Juuristo ei ole herkkä mätänemään, mutta jos saa liikaa vettä ja ravinteita, runkoon voi tulla pystysuora halkeama. Talvi kuivana.
Multa: Normaali kaktusmulta. Viihtyy yhteisistutuksessa, jossa juurille tilaa.