Hoito: Kotoisin Pohjois-Argentiinasta. Helppohoitoinen. Muodostaa mättään, jossa noin sormenpaksuisia versoja. Keltainen ns. banaanikaktus on variaatio tästä kaktuslajista. Kuvan yksilö on ainakin 7-vuotias. Se kukki ensimmäisen kerran elokuun alussa 2012 oltuaan hoidossani 4½ vuotta, tosin vain yhdellä kukalla. Ulkomaisten kaktuskirjojen mukaan tämä laji kukkii helposti, joten olin jo turhautunut odottamaan kukintaa, kunnes luin Puupposen (1962) kirjasta, että laji "hoidossamme ani harvoin kukkii" (tarkoittanee Suomen oloja). Alistuin siihen, ettei kukkia tule - ja silloin se kukki. Laji tarvitsee kukkiakseen kylmän talvetuksen, Hechtin (1994) mukaan hieman yli +0 C. Sellaista tämä yksilö ei ole saanut, mutta se vietti poikkeuksellisen kylmän kesäkuun 2012 ulkosalla sateelta suojattuna, minkä jälkeen se pääsi heinäkuuksi lämpimään kasvihuoneeseen ja sai aiempia vuosia enemmän vettä ja lannoitusta. Kirjojen mukaan laji kukkii keväisin, minulla siis elokuun alussa. Kukat pysyvät kirjojen mukaan auki 2 pv (Hecht 1982) tai viikon (Kukkiva kotini), tämän yksilön kukka pysyi auki 4 pv.
Kastelu: Keväällä ja kesällä kaktusten mittapuulla runsaanpuoleinen. Liian kuivassa ja kuumassa voi saada punapunkkeja (Puupponen 1962). Talvi kuivana. Syksyllä ennen talvilepoon siirtämistä kuivatettava hyvin.
Multa: Normaali kaktusmulta. Hechtin (1994) mukaan voi lisätä tiilensiruja ja perliittiä. Pitää runsaasta lannoituksesta, mutta ei savesta. Helppo lisätä pistokkaista, joita irtoaa herkästi multaa vaihtaessa. Kuvan yksilöstä on edellisenä vuonna otettu paljon pistokkaita, mutta aukkopaikkoja ei enää huomaa kasvista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti