Ferocactus setispinus kukassa

Kuvan Ferocactus setispinus kukki viime vuonna 6. elokuuta, nyt kukka aukesi 26. elokuuta. On hauska oppia eri lajikkeiden kukkimisajankohdat - silloin tietää, mitä missäkin kuussa on luvassa, jos kaikki sujuu hyvin.

Ferocactus setispinus on hauska pieni lajike. Se ei paljon vaadi, ehkä  hieman suojaa auringolta kaikkein helteisimpinä jaksoina. Kukka muistuttaa Parodia scopan kukkaa.

Elokuun lopun kukkia

Syyskuu lähestyy, mutta kasvihuone on yllättäen täynnä nuppua pukkaavia kaktuksia. Nyt jännittää, ehtivätkö ne kaikki kukkia vielä.

Yläkuvassa vasemmassa reunassa puoliksi näkyvä Leuchtenbergia principis kyhäilee kolmea kukkaa - se kukki jo kertaalleen, kunpa nämäkin nuput ehtisivät aueta! Myös peräseinän alemmalla hyllyllä "häntiään" roikottava Hildewintera aureispina päätti kukkia toiseen kertaan, nuput ovat tekeillä. Kaktus myös puskee kolmea uutta versoa niin, että ruukussa asuvat muut kaverit ovat hätää kärsimässä. Ensi keväänä Hildewintera pääsee isompiin tiloihin, näin loppukesällä sitä ei enää voi ruukuttaa.

Mammillarioihin ei juurikaan tule kiinnitettyä huomiota, koska  niiden nuppujen kehittymiseen ei liity jännitysmomenttia. Ne nyt vain kukkivat melkeinpä läpi kesän siitä isompaa numeroa tekemättä. Yläkuvassa keskellä vaaleanpunaisin kukin kukkii Mammillaria polythele. Yläkuvan oikeassa laidassa turkoosissa ämpärissä on Stetsonia coryne. Siitä on tullut yksi lellikeistäni, koska se kasvaa kiltisti ja reagoi hoitotoimenpiteisiin suopeasti. Se oli noin 15 cm korkea, kun ostin sen vuonna 2007, nyt viisi vuotta myöhemmin se on 58-senttinen.

Keskimmäisessä kuvassa oleva Parodia ottonis ei ole aiemmin kukkinut. Toivon hartaasti, että nuput ehtivät aueta. Kaktus on tänä kesänä kasvanut paljon ja tehnyt juurelleen pari poikasta. Alimmassa kuvassa oleva Gymnocalycium baldianum on tehnyt huikean monta nuppua. Aikookohan se oikeasti avata nuput, vai lupaileeko vain?

Tämän kesän kukkamenestyksen syynä lienee se, että ensinnäkin monet kaktuksista ovat nyt saavuttaneet kukkimisiän, ja toiseksi olen aiemmista kesistä poiketen pitänyt kaktukset sisällä kasvihuoneessa myös lämpimällä säällä. Käynti Tarton kasvitieteellisessä puutarhassa opetti, että kaktukset voi pitää todella lämpimissä oloissa. Olen nyt loppukesällä myös kastellut kaktuksia aiempia vuosia tiuhemmin rohkaistakseni niitä saattamaan loppuun kukkimisprojektinsa.

Kaktusten taudit

Kookas Opuntia neoargentina -kaktukseni on pitkään kärsinyt sienitaudista. Yritin googlettamalla selvittää, mikä sienitauti on kyseessä. Arvoitus ei ratkennut, mutta löysin hyviä nettilähteitä aiheesta kaktusten sienitaudit ja niiden hoito:

• The University of Arizona: http://cals.arizona.edu/pubs/garden/az1399.pdf 
• Cactiguide.com-nettisivusto: http://cactiguide.com/cactipests/
• Cactus and Succulent Society of Massachusetts -yhdistyksessä toimiva Maureen vastaa kaktuksia koskeviin kysymyksiin: http://en.allexperts.com/q/Cactus-710/indexExp_114945.htm Valitettavasti vastauspalvelu ei näytä toimivan nyt elokuussa 2012, mutta aikaisemmat vastaukset ovat mielestäni hyödyllisiä, varsinkin kun kysyjät monesti ovat liittäneet kysymykseensä valokuvan potilaasta.

Parodia scopan kesärieha

Parodia scopa (Notocactus scopa) on vallan riehaantunut päästyään keväällä uuteen multaan kaveriensa, kolmen Parodia leninghausii -kaktuksen kanssa. Se on kukkinut kuukauden miltei tauotta. Parhaillaan kukkia rehotti auki seitsemän yhtä aikaa. Ilmeisesti onnistuin tekemään miellyttävän multasekoituksen lisäämällä kaktusmultaan vermikuliittia, perliittiä ja hieman valmiina myytäviä savipallosia.

Sen sijaan kuvassa etualalla näkyvistä Parodia leninghausii -kaktuksista yksikään ei vielä ole kukkinut, vaikka Hechtin (1982) Kaktuskirjan mukaan nämä kauniin kellahtavan karvapeitteen omaavat kaktukset muka "kukkivat varmasti". Kyllä mä niille vielä näytän - kukkivat tai itkevät ja kukkivat! Vanhin yksilö on jo ainakin 10-vuotias, joten sopisi pikku hiljaa alkaa kukkimaan.

Echinopsis oxygona

Lajinmääritys ei ole täysin varma. Echinopsis-lajikkeita ja niiden variaatioita on satoja erilaisia, joten tunnistaminen on usein vaikeaa. Kuvan yksilö on noin 6-vuotias. Se kukki ensimmäisen kerran vuonna 2011 noin 5-vuotiaana. Kukka on hennon vaaleanpunainen, tuoksu muistuttaa mietoa kielontuoksua. Kaktus on ollut hoidossani noin 1-vuotiaasta pikkutaimesta asti.
Hoito: Helppohoitoinen. Tämä, kuten moni muukin helppohoitoinen kaktus, on pienenä tylsän näköinen pyöreä piikkipallukka, paljon piikkisemmän näköinen kuin aikuisena. Elegantti muoto kehkeytyy vasta myöhemmin. Alemmassa kuvassa on yläkuvan yksilö neljä vuotta sitten noin 2-vuotiaana pikkutaimena. Jäätelöannoksen paperivarjo suojasi sitä paahteelta.
Sijoituspaikka: Aurinkoinen tai puolivarjo. Ei kokopäiväiseen paahteeseen. Talvi viileässä 5 - 10 C (Hecht 1982), tosin minulla 13 C on riittänyt kaktuksen kukittamiseen. Liian lämpimässä muoto venähtää helposti pilalle eikä kaktus kuki. Jos viileää talvetuspaikkaa ei ole, voi kokeilla ulkoiluttaa kaktusta keväästä lähtien mahdollisimman paljon, sillä Echinopsis-lajit kukkivat vasta myöhemmin kesällä. Konsti ei välttämättä auta, mutta ainakin Echinopsis subdenudata -lajin sain parina vuonna kukkimaan tällä konstilla ilman viileää talvetusta. Jos kokeilet tätä, istuta kasvi yksilö- eikä yhteisruukkuun, muuten sitä on hankala siirrellä sisältä ulos ja takaisin (varsinkin jos erehtyy laittamaan yhteisruukkuun kylmänarkoja kavereita).
Kastelu: Kaktusten mittapuulla kohtalainen tai runsaanpuoleinen. Liika ravinteiden antaminen saa kasvin versomaan eikä se kuki (Hecht 1982). Talvi kuivana.
Multa: Normaali kaktusmulta.

Echinopsis chamaecereus

Syn.: Chamaecereus silvestri, Peanut cactus.
Hoito: Kotoisin Pohjois-Argentiinasta. Helppohoitoinen. Muodostaa mättään, jossa noin sormenpaksuisia versoja. Keltainen ns. banaanikaktus on variaatio tästä kaktuslajista. Kuvan yksilö on ainakin 7-vuotias. Se kukki ensimmäisen kerran elokuun alussa 2012 oltuaan hoidossani 4½ vuotta, tosin vain yhdellä kukalla. Ulkomaisten kaktuskirjojen mukaan tämä laji kukkii helposti, joten olin jo turhautunut odottamaan kukintaa, kunnes luin Puupposen (1962) kirjasta, että laji "hoidossamme ani harvoin kukkii" (tarkoittanee Suomen oloja). Alistuin siihen, ettei kukkia tule - ja silloin se kukki. Laji tarvitsee kukkiakseen kylmän talvetuksen, Hechtin (1994) mukaan hieman yli +0 C. Sellaista tämä yksilö ei ole saanut, mutta se vietti poikkeuksellisen kylmän kesäkuun 2012 ulkosalla sateelta suojattuna, minkä jälkeen se pääsi heinäkuuksi lämpimään kasvihuoneeseen ja sai aiempia vuosia enemmän vettä ja lannoitusta. Kirjojen mukaan laji kukkii keväisin, minulla siis elokuun alussa. Kukat pysyvät kirjojen mukaan auki 2 pv (Hecht 1982) tai viikon (Kukkiva kotini), tämän yksilön kukka pysyi auki 4 pv.

Sijoituspaikka: Aurinkoinen, mutta ei kokopäiväinen paahde. Puolivarjokin käy (osan päivää varjossa). Puupposen (1962) mukaan arka palamaan kevätauringossa. Tarvitsee kukkiakseen kylmän talvetuksen, kestää kuivana jopa +0 C. Voidaan kasvattaa huoneenlämmössä ympäri vuoden, mutta silloin ei kuki.
Kastelu: Keväällä ja kesällä kaktusten mittapuulla runsaanpuoleinen. Liian kuivassa ja kuumassa voi saada punapunkkeja (Puupponen 1962). Talvi kuivana. Syksyllä ennen talvilepoon siirtämistä kuivatettava hyvin.
Multa: Normaali kaktusmulta. Hechtin (1994) mukaan voi lisätä tiilensiruja ja perliittiä. Pitää runsaasta lannoituksesta, mutta ei savesta. Helppo lisätä pistokkaista, joita irtoaa herkästi multaa vaihtaessa. Kuvan yksilöstä on edellisenä vuonna otettu paljon pistokkaita, mutta aukkopaikkoja ei enää huomaa kasvista.