Kaktuskokoelmat osa 11

Uusien kaktusten kotouttaminen omaan kokoelmaan - minun käytäntöni

Kun hankin tai saan uusia kasveja kaktuskokoelmaani, menettelen seuraavasti - esimerkkinä kuvan kaksi pikkukaktusta, jotka ostin:

1. Jokainen kaktus saa juoksevan numeron, joka on ikään kuin sosiaaliturvatunnus. Minulla on mappi, jossa on kartuntaluettelo kaktuksistani. Katson sieltä, monesko kaktus on kyseessä. Kuvan kaktukset saivat numerot 247 ja 248. Kokoelmassani ei ole näin monta kaktusta, sillä luetteloon sisältyvät myös kaktukset, jotka ovat menehtyneet tai jotka olen antanut pois. Luettelossa on seuraavat tiedot: kaktuksen numero, latinalainen nimi (jos se on tiedossa), ostoaika, ostopaikka, hinta ja kaktuksen koko ostohetkellä (pieni/suuri). Kun kaktus poistuu kokoelmastani, myös siitä tulee luetteloon merkintä (kuolinsyy tai kenelle kaktus on annettu).

2. Minulla on myös kortisto, jossa on jokaiselle kaktukselle oma A5-kokoinen kortti. Esimerkkinä Echinocactus grusonii -yksilön kortti. Kortin toiselle puolelle tulee lajin hoito-ohjeita eri kirjoista kerättynä. Hoito-ohjeet poikkeavat usein toisistaan, korttiin kirjattuna niitä voi vertailla keskenään. Toiselle puolelle korttia tulee kyseisen kaktuksen numero sekä yksilökohtaiset tiedot: mistä kaktus on ostettu ja milloin, ruukutusajankohta, kukkimisajankohta, pituuskasvun seuranta, villakilpikirvojen myrkytys, havaintoja voinnista yms. Printtaan yksilötietojen yhteyteen pikkukuvan kaktuksesta, jolloin oikean kaktuksen kortti löytyy nopeasti. Jos samaa kaktuslajia on useampi yksilö, kirjaan yleiset lajitiedot vain numerojärjestyksessä ensimmäisenä olevan kaktuksen korttiin.

3. Kaktus saa ruukkuunsa muovitikun, johon olen tussilla merkannut kaktuksen numeron. Teen toisesta päästään teräväkärkisiä muovitikkuja margariinirasioista leikkaamalla. Numeron voi merkitä myös ruukun kylkeen teipattuun maalarinteippiin.

4. Lisäksi minulla on valokuvamappi kaktuksista. Mapin avulla on hauska seurata kaktusten kasvua. Kukinta pitää tietenkin ikuistaa, ainakin muutamana ensimmäisenä vuonna.

5. Yleensä ruukutan uudet tulokkaat pian isompaan ruukkuun, ei kuitenkaan vielä muiden kanssa samaan ruukkuun, ennen kuin olen varma, ettei tulokkaissa ole ötököitä. Nyt on kuitenkin vielä talviaika, joten ruukutan tulokkaat vasta myöhemmin.

6. Yläkuvan kaktuksista vasemmanpuoleinen on varmaankin aika nopeasti tunnistettavissa. Se on jokin Mammillaria-lajike. Oikeanpuoleinen sen sijaan näyttää vaikeammalta tunnistettavalta. Taidan odottaa, että se hieman kasvaa, ennen kuin yritän tunnistamista.

Sairastupa osa 4

Opuntia neoargentinan sienitauti

Opuntia neoargentina -kaktukseni on monena kesänä kärsinyt sienitaudista, ja olen joutunut leikkaamaan sitä latvasta. Viime kesänä sienitaudilta vältyttiin, kun varjelin kaktusta kostealta ilmalta pitämällä sitä sisätiloissa sadekausien aikana. Mutta ilo terveestä kaktuksesta oli ennenaikainen -  tauti iski talvilevon aikana. Tänään havaitsin kaktusraukan latvasta noin 5 cm palasen muuttuneen mustaksi ja käppyräksi kuin muumio. Yläosan lehdissä ja nuorissa sivuoksien varsissa oli ruskeita laikkuja (ks. kuva). Voi kurjuuden kukkakeppi!

Leikkasin pois kaikki lehdet ja rungonosat, joissa oli viotusta. Kahdessa eri kaktuskirjassa kehotetaan käsittelemään kaktus kuparisulfaatilla. Pitääpä kysyä sellaista kukkakaupoista - epäilen, että ei löydy. Siirsin kaktuksen talvetustilasta olohuoneeseen, jossa ilma on lämpimämpää ja kuivempaa. Tämänkertainen sienitauti ei näytä samalta kuin kesäinen tauti (ks. kuva Sairaustupa-osastossa aiemmin), tämä näyttää oikeastaan vakavammalta. Peukut pystyyn. Pian on mullanvaihtoaika, silloin pääsee kurkistamaan, onko juurilla jokin hätä.

Kaktuskokoelmat osa 10

Pohjalainen kaktusharrastaja, joka on kasvattanut kaktuksia noin 40 vuoden ajan, on kertonut kaktuksistaan Kotipuutarha-lehdessä 1/2006 s. 22-28 sekä Kotiliesi-lehdessä 2/2010 s. 58-61. Hän on myös esitellyt kokoelmansa televisiossa puutarhaohjelmassa. Olen ottanut hyvin paljon oppia hänen viljelymenetelmistään, joskin olen soveltanut niitä Pohjois-Suomeen sopivammiksi. Menetelmien toimivuudesta minut on vakuuttanut se, että hänen kokoelmassaan kukkivat vaateliaammatkin kaktukset, eivät vain helpot lajit.

Tämä kaktusharrastaja kasvattaa kaktuksiaan kasvihuoneessa hyvin aurinkoisella paikalla. Oletan, että Gymnocalycium-lajikkeille kasvihuone voi olla liiankin aurinkoinen, sillä artikkelien kuvissa erotan vain yhden Gymnocalyciumin. Suurin osa kaktuksista tietysti viihtyy luullen olevansa kotiseudullaan. Oma kasvihuoneeni jää iltapäivällä pensasaidan varjostamaksi - sen takia yritän sijoittaa eniten aurinkoa vaativat lajit yksittäisruukkuihin ylähyllylle, mihin aurinko osuu pisimpään.

Tämä kaktustenkasvattaja istuttaa hoidokkinsa yhteisistutuksiin muovisiin laatikoihin, joiden pohjassa ei ole reikiä. Olen havainnut tämän erinomaiseksi istutusmenetelmäksi. Pohjalaisharrastaja kastelee kaktuksensa kesäaikaan laatikoiden laitoja myöten noin kerran kuussa. Itse en uskalla mennä niin äärimmäiseen kasteluun, koska ilmasto täällä Pohjois-Suomessa on viileämpi ja kesä lyhyempi. Kastelen muovilaatikoissa kasvavat kaktukseni noin 3 viikon välein. Silloinkaan en kastele niitä "laitoja myöten", mutta roimasti kuitenkin, niin että multa sihisee ja kuplii, kun ilma poistuu kuivasta mullasta. Pienemmissä ruukuissa kasvavat saavat vettä useammin.

Pohjalaisharrastaja kertoo, etteivät hänen kaktuksensa saa talven lepokaudella pisaraakaan vettä. Minä olen pikku tilkkasen antanut vuodenvaihteen jälkeen, en tosin kaikille lajeille. Pohjassa kaktukset pääsevät kasvihuoneeseen jo maaliskuun lopulla, täällä pohjoisessa vasta kuukautta myöhemmin. Sen takia minulla on maalis-huhtikuussa kaktuksille "kolmas vuodenaika", olohuonekausi, jolloin kaktukset on jo tuotu pois talvilepopaikasta, mutta niitä ei vielä voi siirtää kasvihuoneeseen pakkasten takia. Ensimmäiset kevätkukkijat aloittavat kukintansa olohuonekaudella.

Kaktuskokoelmat osa 9

Taipalsaarelainen kaktusharrastaja kertoi kaktuksistaan Kotipuutarha-lehdessä 7/2007 s. 38-41. Artikkelin nettiversio löytyy täältä.

Haastatellun kaktusharrastajan mukaan saviruukku on kaktuksille paras, sillä muoviastioissa juuriston lämpötila nousee liian korkeaksi. Ohje varmaankin pätee hänen taipalsaarelaisella eteläpihallaan, mutta ei minun pohjoissuomalaisella länsipihallani. Muoviruukut ovat mielestäni useimmissa tapauksissa parempia: ne ovat kevyitä ja lämpimiä. Siitä olen samaa mieltä, että saviruukut ovat kauniimman näköisiä.

Artikkelin kaktusharrastaja myös kastelee kaktuksiaan eri tyylillä kuin minä. Hän kastelee helteillä parikin kertaa viikossa, minä en koskaan kastele aikuisia kaktuksia niin usein. Hänen kaktuksensa näyttävät kuitenkin hyväkuntoisilta ja kukkivatkin, joten kastelutyyli sopii niiden olosuhteisiin. Tämä on osoitus siitä, miten vaikea on antaa täsmällisiä kasteluohjeita - se riippuu kasvupaikasta, ruukusta, säästä, pihan ilmansuunnasta...

Artikkelin kuvituksessa olevaa punakukkaista rykelmäkaktusta väitetään syyläkaktukseksi (eli Mammillariaksi), mutta se on jokin Rebutia-lajike. Rebutioiden nystermät ovat matalampia kuin Mammillarioiden. Toisessa kuvassa oleva "päärynänmallinen" valkokukkainen kaktus on Echinopsis subdenudata. Minullakin on niitä monta.

Artikkelin kaktusharrastajan hoidokit ovat talviteloilla yli seitsemän kuukautta. Se kuulostaa hirmuisen pitkältä ajalta. Tosin artikkelissa sanotaan, että kaktukset ovat kastelematta "muutaman kuukauden ajan", joten koko talvikausi ei liene vedetön. Itselläni kaktukset ovat tänä talvena olleet nyt neljä kuukautta talvilevossa täysin ilman vettä (lukuun ottamatta Cleistocactus strausii -kaktusta ja muutamaa muuta). Huomenna antaa ainakin osalle kaktuksista pikku vesitilkkasen, koska talvetuslämpötila on ollut niinkin korkea kuin +13 C, alkusyksystä enemmänkin.

Kaktuskokoelmat osa 8

Kotipuutarha-lehdessä 1/2012 asikkalalainen kaktusharrastaja kertoo kookkaista, iäkkäistä kaktuksistaan. Artikkelissa on kuva muun muassa Echinopsis oxygona -rykelmistä, joissa on kymmeniä valkoisia kukkia. Kateus iski! Voin vain kuvitella ihanan kaktuksenkukantuoksun hänen viljelmällään. Etelä-Suomessa on paremmat kasvuolosuhteet kuin täällä pohjoisessa, se pitää vain hyväksyä. Mutta ehkä minulla on yhtä hienoja rykelmiä parinkymmenen vuoden kuluttua?

Joistakin kaktuksenhoito-ohjeista olen samaa mieltä kuin tämä kasvattaja. Kaktusten kannalta tosiaan on hankalaa, jos sää sahaa aurinkoisen ja sateisen välillä. Minun mielestäni hankaluutena siinä on se, että aurinkoisella säällä hoitaja herkästi kastelee kaktukset, mutta ne eivät sitten kuivu, jos sää muuttuu sateiseksi. En tiedä stressaako säänvaihtelu kasveja muuten.

Mullanvaihtoa kyseinen kaktustenkasvattaja ei pidä tärkeänä, jos kaktuksia lannoittaa. Tästä olen eri mieltä. Minusta kaktusten mullanvaihto on aika mukavaakin, vaikka eihän siinä piikeiltä välty. Tosin isoille kaktuksille multaa ei tarvitse vaihtaa joka vuosi, ja hänen kaktuksensa ovat isoja. Kai minäkin harvennan mullanvaihtoa hoidokkieni kasvaessa.

Artikkeli:
Outi Tynys: Mullanvaihto on turhaa! Kotipuutarha 1/2012 s. 36 - 39