Kasvihuonekausi alkoi

Lumi peittää vielä maan Pohjois-Suomessa, mutta siirsin puolet kaktuksistani kuitenkin jo eilen kasvihuoneeseen, koska päivät lämpenevät vauhdilla. Kasvihuoneeseen lähtivät karskit, kylmyyttä hyvin sietävät kaktukset: Oreocereukset, kalliokaktukset, Mammillariat, Echinopsikset ja Parodiat. Olohuoneen turvaan jäivät lämpöä tarvitsevat mamikset, kuten Pilosocereukset, Myrtillocactukset, Stetsonia corynet, Ferocactukset ja kaikki pikkutaimet. Sisälle jäivät myös kaikki sileäpintaiset, tummanvihreät, vähäpiikkiset kaktukset, koska kokemukseni mukaan sellaiset kärsivät kosteasta ilmasta eniten ja saattavat saada sienitaudin.

Aurinkoisina päivinä kasvihuoneen lämpötila kipuaa jo yli hellerajan, mutta yöt ovat kylmiä. Kasvihuoneen seinät ovat paksuinta mahdollista kennolevyä, 6 mm, ja ne pitävät lämpöä hyvin. Kasvihuoneessa on kuitenkin öisin päällä lämpöpuhallin, joka käynnistyy, jos lämpötila kasvihuoneessa laskee lähelle nollaa. Jos sääennusteessa luvataan kovia yöpakkasia, kannan kaktukset takaisin sisälle - ja niin tulee käymään vielä monta kertaa ennen kesää - sillä lämpöpuhallin ei ole kovin tehokas enkä halua haaskata energiaa taistelemalla kovaa pakkasta vastaan. Mikäpä sen hauskempi liikuntamuoto kuin kantaa kaktuspurkkeja edestakaisin.

Kasvihuoneen lämpötilaa on helppo tarkkailla olohuoneesta käsin sääaseman avulla. Kasvihuoneessa on langaton lähetin (kuvassa etualalla), joka lähettää tiedon lämpötilasta olohuoneessa olevaan näyttölaitteeseen (kuvassa taka-alalla). Tunnollinen kaktusviljelijä käy tietenkin yölläkin useaan kertaan tarkistamassa laitteesta, ettei hoidokkeja uhkaa paleltuminen. Mikäli pakkanen iskee yllättäen, alkaa raivokas evakuaatio, joka kestää tunnin tai pari riippuen siitä, paljonko kaktuksia on jo muuttanut kasvihuoneeseen. Kevät on siis jännittävää aikaa.