Vappukukkia

Kyllä kaktuksenviljelijää lellitään keväällä. Pikku hoidokit kukkivat kilpaa, monet niistä intoutuvat kukkimaan vielä useaan kertaan kesälläkin.

Ylemmässä kuvassa kaksipäinen Mammillaria hahniana, "Old Lady Cactus", kurkistaa sateiseen kevätsäähän. Kukkaa tekisi mieli pukata, kun vain aurinko hieman pilkistäisi... Kuvan yksilössä oli aiemmin kolme päätä, mutta yksi niistä luhistui viime kesänä ja siihen tuli villakilpikirvoja. Leikkasin mätänevän pään terävällä veitsellä irti, sumutin juuriston kohdan Bio-Kill-sumutteella ja upotin multaan Provado-puikon. Kukinta osoittaa, että kaktus on toipunut hyvin.

Alemmassa kuvassa kukoistaa kaktus, jota olen hoitanut Mammillaria elegans -lajisena, mutta lajinmääritys on epävarma. Muistaakseni tein määrityksen jonkin kaktuskirjan avulla, mutta nettilähteistä löytyy toisenlaista tietoa ko. lajista. Kaipa laji aikanaan selviää.

Kukkarunsaus on tänä keväänä tuntunut vielä aiempia vuosia suuremmalta. Se johtuu todennäköisesti siitä, että moni taimena hankkimani kaktus on kasvanut kukintaikään. Lisäksi taisin malttaa mieleni kastelussa viime talvena aika hyvin - muistaakseni annoin vain yhden kerran tilkkasen vettä, enkä silloinkaan kaikille kaktuksille.

Mammillaria

Kuvan yksilö on ostettu 4/2008, jolloin sen mukana oli kyltti "Mammillaria ernestii". Olen kuitenkin epävarma lajinmäärityksestä, koska nettilähteiden mukaan Mammillaria ernestii on synonyymi lajille Mammillaria backebergii ssp. ernestii, ja olen tunnistanut kokoelmassani olevan viimeksi mainittu laji, joka on kuitenkin aivan eri näköinen kuin tämä yksilö.
Tuntomerkit: Keskipiikkejä noin 4, punaruskeat ja niissä on tumma pää. Sivupiikit valkeat. Kaktus on muodoltaan pitkänomainen pötkylä.
Hoito: Hoidossa ei ole ollut ongelmia.
Sijoituspaikka: Aurinkoinen, mutta ei tarvitse täyttä paahdetta. Mammillariat eivät yleensä ole arkoja viileydelle, tämäkin yksilö on ulkoillut kesät reippaasti. Talvi viileässä.
Kastelu: Mammillarioiden kastelu on säästeliäs. Kesähelteillä kastellaan kerralla kunnolla, sitten mullan pitää antaa kuivahtaa kastelujen välillä. Talvi kuivana.
Multa: Normaali kaktusmulta, johon voi lisätä lecasoraa tai tiilensiruja läpäisevyyttä parantamaan. Mammillariat viihtyvät yhteisastioissa kaverien kanssa.

Kasvihuonekausi alkoi

Lumi peittää vielä maan Pohjois-Suomessa, mutta siirsin puolet kaktuksistani kuitenkin jo eilen kasvihuoneeseen, koska päivät lämpenevät vauhdilla. Kasvihuoneeseen lähtivät karskit, kylmyyttä hyvin sietävät kaktukset: Oreocereukset, kalliokaktukset, Mammillariat, Echinopsikset ja Parodiat. Olohuoneen turvaan jäivät lämpöä tarvitsevat mamikset, kuten Pilosocereukset, Myrtillocactukset, Stetsonia corynet, Ferocactukset ja kaikki pikkutaimet. Sisälle jäivät myös kaikki sileäpintaiset, tummanvihreät, vähäpiikkiset kaktukset, koska kokemukseni mukaan sellaiset kärsivät kosteasta ilmasta eniten ja saattavat saada sienitaudin.

Aurinkoisina päivinä kasvihuoneen lämpötila kipuaa jo yli hellerajan, mutta yöt ovat kylmiä. Kasvihuoneen seinät ovat paksuinta mahdollista kennolevyä, 6 mm, ja ne pitävät lämpöä hyvin. Kasvihuoneessa on kuitenkin öisin päällä lämpöpuhallin, joka käynnistyy, jos lämpötila kasvihuoneessa laskee lähelle nollaa. Jos sääennusteessa luvataan kovia yöpakkasia, kannan kaktukset takaisin sisälle - ja niin tulee käymään vielä monta kertaa ennen kesää - sillä lämpöpuhallin ei ole kovin tehokas enkä halua haaskata energiaa taistelemalla kovaa pakkasta vastaan. Mikäpä sen hauskempi liikuntamuoto kuin kantaa kaktuspurkkeja edestakaisin.

Kasvihuoneen lämpötilaa on helppo tarkkailla olohuoneesta käsin sääaseman avulla. Kasvihuoneessa on langaton lähetin (kuvassa etualalla), joka lähettää tiedon lämpötilasta olohuoneessa olevaan näyttölaitteeseen (kuvassa taka-alalla). Tunnollinen kaktusviljelijä käy tietenkin yölläkin useaan kertaan tarkistamassa laitteesta, ettei hoidokkeja uhkaa paleltuminen. Mikäli pakkanen iskee yllättäen, alkaa raivokas evakuaatio, joka kestää tunnin tai pari riippuen siitä, paljonko kaktuksia on jo muuttanut kasvihuoneeseen. Kevät on siis jännittävää aikaa.

Pääsiäiskukkia

Uskolliset kevätkukkijat sulostuttavat jälleen kaktustarhaa kukillaan. Kuvassa vasemmalla on Mammillaria backebergiana ssp. ernestii, joka availee pinkkiä kukkaseppelettä rykelmänsä jokaiseen päähän. Se on ruukutettu uudelleen kuukausi sitten, mutta ei ole asiasta moksiskaan, päinvastoin. Tämä on mainio kaktus, varma kukkija. Oikealla on kaksi Rebutia senilis -kaktusta punaisine kukkineen, niiden välissä Rebutia deminuta pitää jo pikku taukoa kukinnassa. Ikkunalasin vieressä on kaksi reipasta Mammillaria microhelia -kaktusta, joista toisessa valkeat ja toisessa vaaleanpunaiset kukat.

Seuraavaksi on odotettavissa koko joukko Mammillaria-lajikkeiden kukintoja. Mammillaria elegans tekee jo nuppuja. Mammillariat ovat kiitollisia ja helppoja kaktuksia, kunhan vain malttaa hillitä kastelua.

Talvetus näyttää onnistuneen hyvin: yksikään kaktus ei tänä keväänä ole heittänyt henkeään ainakaan toistaiseksi. Maltoin aloittaa kastelun pikkuhiljaa.