Mullanvaihto, osa 2

Aloitin hartaasti odottamani kaktusten mullanvaihto-operaation eilen. Vaikka kaktuksille ei tarvitsisi vaihtaa multaa joka vuosi eikä joka toinenkaan, minä pidän mullanvaihdosta ja siksi ruukutan kaktuksiani tiuhemmin kuin olisi välttämätöntä. Kyllä ne sitten kiitokseksi kasvavatkin reipasta tahtia.

Mullanvaihto on nyt kestänyt kaksi päivää ja kaktusmultaa on kulunut yhdeksän pussillista. Lisäksi pussillinen savipallosia sekä puoli pussia vermikuliittia ja puoli pussia perliittiä. Kodissa leijuu hienojakoinen multapöly. Selkää särkee. Kädet ovat rutikuivat ja piikkien runtelemat. Kyllä pitää ihmisen olla pöljä! Miksi noita kaktuksia pitää olla noin paljon... Suoritin eilen väestönlaskennan, ja kaktuksia on noin 150 kappaletta. Eri lajeja ei ole niin paljon, sillä minulla on suosikkilajejani useita kappaleita. Esimerkiksi Parodia leninghausii -kaktuksia (kuvan oikeassa laidassa oleva keltapiikkinen kaktus) on kolme.

Joka tapauksessa kaktuksia on liikaa, sen huomaa joka kevät, kun moni kaktus tarvitsee isomman ruukun. Kaktuksista luopuminen on kauheaa - aivan kuin joutuisi perheenjäsenistään valitsemaan, kenestä luopuu. Karskisti kuitenkin valikoin muutamia yksilöitä ja tilasin tuttavani noutamaan ne itselleen. Ehkä vielä opin rajoittamaan kaktusten määrän kohtuuteen. Tai sitten en. Mullanvaihdon jälkeen kaktukset töröttävät niin nätteinä ruukuissaan, puhdistettuina ja ojennuksessa, että pikemminkin tekisi mieli heti hankkia muutama lisää...