Viimeiset syyskukat

Syksy on ollut leuto, ja kaktusten kukinta on jatkunut pitkään. Lellikkini Leuchtenbergia principis (yläkuvassa) pyöräytti toisen kukkasatsin. Kesähelteillä kukissa on voimakas vaniljainen tuoksu, nyt tuoksua ei tuntunut juuri lainkaan. Kuitenkin Leuchtenbergian kukinta on aina tapaus, sillä suuret kauniit kukat kestävät useita päiviä. Leuchtenbergia ei äkkiseltään näytä kaktukselta, vaan ananaksen sukuiselta kasvilta. Kaktus se kuitenkin on.
Gymnocalycium baldianum -kaktuksen kukinnan ehtiminen oli sillä hilkulla. Kasvi rupesi aukomaan kukkaa vasta, kun olin siirtänyt sen talvetuspaikkaan. Siirtelin ruukkua muutaman päivän auringon mukaan itäikkunalta länsi-ikkunalle, niin että se sai ekstra-annoksen aurinkoa. Aukesihan se sitten. Tämän kaktuksen kukat ovat erikoisen väriset. Monilla Mammillaria-lajikkeilla on voimakkaan pinkit kukat ja usealla Echinopsis-lajilla hennon vaaleanpunaiset kukat, mutta tämä punaisen sävy on kokoelmassani ainoa laatuaan.


Pikkuinen Parodia ottonis, joka kukki ensimmäistä kertaa, ilahdutti kukallansa pitkään. Keltainen kukka oli suorastaan naurettavan iso itse kaktukseen nähden. Se röllötti kantajansa päällä kuin päivänvarjo.

Nämä kasvit, kaktukset, ovat siis symboli kaikelle ankeudelle, pisteliäisyydelle, epäystävällisyydelle, autiomaan kuivuudelle ja elämän kurjuudelle yleensä. Toisinkin voisi olla. Ne voisivat symboloida lämpöä, eksotiikkaa, elämänvoimaa ja piileviä mahdollisuuksia.

Liikakasteltu Rebutia

Kaktusten kantamisessa kesäpaikasta talvetuspaikkaan on se hyvä puoli, että silloin tulee tarkastettua kaikki kasvit. Kaktuksethan eivät nuupahda kuten muut viherkasvit, joten vaurioiden havaitseminen voi kestää kauan. Hoito voi olla liian myöhäistä, kun hoitaja vihdoin havaitsee kaktuksen ahdingon.

Kuvassa näkyvästä Rebutia-rykelmästä osa on mädäntynyt. Mätä osa erottuu vaaleana. Vaurio on syntynyt melko hiljattain, koska mädästä osasta sojottaa vielä kukkien jäämiä. Syynä mätänemiseen lienee liikakastelu yhdistettynä siihen, että tämä puoli kaktusta on ollut nurkan puolella varjossa. Juuret eivät sillä puolella ole kuivuneet kastelun jälkeen. Rebutiat eivät ole erityisen herkkiä liikakastelulle, mutta kosteus ja varjo on ollut tuhoisa yhdistelmä.

Mädäntynyt osa irtosi helposti käsin nyppäisemällä, loput riekaleet irroitin terävällä veitsellä. Muu osa kaktuksesta vaikutti terveeltä. Sumutin poistetun osan jättämän kuopan Bio-Kill-tuholaistorjunta-aineella villakilpikirvojen varalta ja täytin kuopan ruukun pintamullasta kaapimallani kuivalla mullalla. Uutta multaa ei syksyllä pidä mennä antamaan. Vettä ei myöskään pidä antaa. Vein astian talvetuspaikkaan ja käänsin vaurioituneen kohdan ikkunaan päin, jotta arpi kuivuisi.