Kaktusten hoidossa on lajikohtaisia eroja. Seuraavat ohjeet pätevät useimpiin aavikkokaktuksiin eli sellaisiin kaktuksiin, joilla on pallomainen tai pilarimainen, vettä varastoiva paksu runko. Ohjeet eivät sovellu ohutlehtisille lehtikaktuksille, esimerkiksi joulukaktukselle.
Kaktukset ovat valon lapsia ja niiden paikka on ikkunalla. Länsi-ikkuna käy kaikille lajeille. Eteläikkuna käy paahdetta sietäville lajeille, itäikkuna riittää esimerkiksi Gymnocalycium-lajeille. Jos sinulla on vain pohjoisikkuna tai ei ikkunalautaa ollenkaan, ei kannata hankkia kaktusta. Sisempänä huoneessa, esimerkiksi sohvapöydällä, kaktusta ei kannata pitää. Kaktus menettää valonpuutteessa nopeasti muotonsa, kituu, ei kuki ja lopulta heittää henkensä. Joissakin tavarataloissa myydään muovisia kaktuksia, joilla voi halutessaan elävöittää meksikolaistyylistä sisustusta. Sellaisia näkee esimerkiksi tex-mex-ravintoloissa.
Kaktusten hoito kesällä, toukokuusta syys-lokakuuhun
Kaktukset on suositeltavaa laittaa kesällä ulos, koska ne tarvitsevat aurinkoa ja raitista ilmaa kasvaakseen tasaisesti ja kukkiakseen. Lisäksi kaktusten aineenvaihdunta toimii parhaiten, kun kasvukaudella päivä- ja yölämpötila eroavat selvästi toisistaan. Ulkoiluttamisen voi aloittaa jo keväällä, mutta kylminä päivinä ja hallaöinä kaktus otetaan sisälle. Ulkona sijoituspaikan tulee olla tuulensuojainen ja suojassa suurimmilta sateilta, esimerkiksi räystään alla. Ei haittaa, jos kaktus joskus saa sadekuuron niskaansa, mutta pitkään kestävä märkyys on vaarallista etenkin viileällä säällä. Paras sijoituspaikka on länsiseinusta. Eteläseinustalla tulisi olla jotakin, joka varjostaa kaktusta osan päivää, esimerkiksi puu. Suuri osa kaktuksista ei siedä paahtavaa aurinkoa, vaan kasvaa luonnossakin ruohikossa tai pensaiden juurella.
Kaktusten kylmyydensietokyvyssä on suuria eroja: jotkut Opuntiat sietävät kovaa pakkasta, kun taas trooppisen ilmaston Melocactukset tarvitsevat +16 C päivin ja öin. Jos et tiedä, mitä lajia kaktuksesi on, niin täysin turvallinen lämpötilaraja on +16 C. Kuitenkin melkein kaikki kaktukset sietävät +13 C. Useimmat lajit sietävät tätäkin viileämpää. Itse pidän ohjenuoranani, että yölämpötilan on oltava vähintään +4 C ja päivälämpötilan +12 C, jotta kaktukset voivat ulkoilla. Päivälämpötilan kanssa ei ole niin tarkkaa - enemmänkin tulee kiinnittää huomiota siihen, etteivät kaktukset joudu olemaan viikkokausia yhtäjaksoisesti viileässä, kosteassa, tuulisessa säässä. Eivät ne ymmärrä semmoisia olosuhteita. Jos sää on pääasiassa kuiva ja ajoittain aurinkoinen eikä kaktusten multa ole litimärkää, niin silloin ei haittaa, jos jonakin yksittäisenä päivänä lämpötila painuu alle kymmenenkin. Kylmänarimmat kaktukset poimin joukosta pois ennen ulos vientiä. (Ks. lisää kohdasta Kaktusten hoito keväällä.)
Kaktuksia kastellaan kasvukaudella siten, että 1) keväällä kastellaan vähitellen yhä isompia annoksia kerralla, 2) kesällä vettä annetaan reippaasti kerralla, ja 3) syksyä kohti annokset taas pienenevät, kunnes syys-lokakuussa kastelu lopetetaan kokonaan.
Kesällä kaktuksia siis kastellaan reippaasti kerralla, sitten niiden annetaan kuivua. Kaktusten anatomia on sopeutunut tällaiseen kasteluun: ne imaisevat kiireesti sadeveden kudoksiinsa varastoon ja olettavat, että sillä vedellä on pärjättävä muutamia viikkoja. Jos vettä vain tulee ja tulee ennen kuin entiset varastot on käytetty, kaktusparka ei tiedä mitä tehdä. Jotkut lajit halkeavat (esimerkiksi Parodia magnifica), jotkut mätänevät nopeasti (monet Mammillariat).
Kaktusten vedentarve riippuu monista eri tekijöistä: kaktuksen ikä ja koko, kaktuslaji, säätila, kaktuksen sijoituspaikan aurinkoisuus, ruukun koko ja materiaali. Nyrkkisääntönä Pohjois-Suomessa voi pitää, että aikuiset kaktukset kastellaan kesällä 2 – 3 viikon välein. On hyvä merkitä kalenteriin, milloin kaktukset on viimeksi kasteltu. Esimerkkitapauksia erilaisten kaktusten kastelusta:
- Muutaman sentin kokoinen poikanen tai pistokas: Pidä pintamulta kosteahkona esim. sumuttamalla multaa muutaman päivän välein. Multa ei saa olla koko ajan litimärkää. Suojaa auringonpaahteelta esim. jäätelöannoksiin tarkoitetun paperisen päivänvarjon avulla tai nenäliinanpalasella tai laita isompien kaktusten varjoon. Suojaa kylmyydeltä.
- Minikaktus, joka on ostettu tyypillisessä 5 cm:n läpimittaisessa ruukussa: Kastele noin kerran viikossa, anna veden imeytyä lautaselta. Vaihda isompaan ruukkuun, jos on kevät tai kesä. Suojaa auringonpaahteelta, sillä näin pieni kaktus on lähes aina poikanen.
- Aikuinen eli useita vuosia vanha kaktus 10 – 15 cm läpimittaisessa ruukussa: todennäköisesti 2 viikkoa on hyvä kasteluväli. Kastele silloin kunnolla. 3 viikkoa voi olla hyvä viileällä, sateisella säällä. Eteläikkunalla tarvitaan runsaampi kastelu kuin länsi-ikkunalla. Kun multa on kuivahtanut, on aika kastella. Kuivuuden voi todeta ruukun keveydestä tai upottamalla sormen multaan.
- Kookas aikuinen kaktus suuressa ruukussa tai yhteisistutuksessa: 3 viikon kasteluväli on todennäköisesti sopiva.
Kaktukset viihtyvät mainiosti muovisissa yhteisaltaissa, esimerkiksi tiskivadeissa, joiden pohjassa ei ole reikiä. Pienet kaktukset istutetaan matalaan vatiin, suuret syvempiin. Tällaisissa muoviastioissa niillä riittää vettä pitempään kuin esimerkiksi pienissä saviruukuissa. Etelä-Suomessa roima kastelu kerran kuussa voi olla sopiva muovialtaissa oleville kaktuksille, mutta Pohjois-Suomessa sää on sen verran viileämpi, että on parempi kastella hiukan vähemmän, mutta hiukan useammin, jolloin vähenee se vaara, että kaktukset jäisivät märkään altaaseen viikoiksi lillumaan.
Mistä tietää, joko kaktuksen multa on kuivunut? Kokeile ruukun painoa: kevyt ruukku on kuiva. Kokeile työntää sormesi multaan: jos multa on sormen mitalta rutikuivaa, on aika kastella. Tarkastele kaktuksen ulkonäköä: pullealla kaktuksella on vettä kudoksissaan, laihaksi kutistunut kaktus on janoinen. Jos epäröit, älä kastele, vaan odota. Jos kaktus saa liian vähän vettä, se vain odottaa ja jättää kasvamatta, kunnes vettä taas tulee. Älä kastele ”pikkuisen kaiken varalta”, vaan odota mieluummin ja kastele sitten reippaasti. Kultainen sääntö kaktusten kastelussa kuuluu: Kastele kunnolla tai älä ollenkaan ("water powerfully or not at all"). Mutta Suomen oloissa tämä sääntö pätee vain myöhäiskeväällä ja kesällä. Talvetuksen jälkeen keväällä heräilevälle kaktukselle ei voi kaataa litratolkulla vettä, eikä syksyllä talvetukseen valmistettavalle kaktukselle myöskään voi lorottaa määrättömästi vettä. Kultaista sääntöä voi soveltaa ympäri vuoden sellaisissa paikoissa kuin Kanariansaaret tai Texas.
Paras kasteluaika on aamupäivä, silloin kaktus ehtii hieman kuivahtaa ennen yön mahdollista viileyttä. Kastele mieluummin ruukun reunan lähelle kuin kaktuksen juurelle. Joissakin kaktuskirjoissa kehotetaan välttämään kaktuksen rungon kastelua, joissakin taas suositaan suihkumaista kastelua. Itse kastelen kaktuksen kastelukannulla päältä päin muutaman kerran kesässä, jotta se puhdistuu pölystä. Villaisen näköisiä kaktuksia en kastele päälle, niiden "turkki" menisi siitä takkuun. Älä jätä vesipisaroita kaktuksen päälle auringonpaisteessa. Ne voi puhaltaa pois tai sutia pullasudilla pois.
Vähennä kastelua elokuun puolivälin jälkeen. Älä lannoita enää. Syyskuussa voi vielä kastella, mutta vähemmän, jotta kaktus kuivuu talvilepoa varten ja ymmärtää lopettaa kasvamisen. Lokakuussa älä kastele enää, vaan siirrä kaktus talvilepoon.
Kaktusten hoito talvella, syyskuusta helmikuuhun
Kaktukset tarvitsevat talvella viileän, kuivan lepokauden, koska muuten ne eivät kuki seuraavana kesänä. Kaikki kaktukset eivät kuki muutenkaan, mutta niillekin lepokausi on tärkeä, jotta ne eivät kasvaisi pimeänä vuodenaikana. Ohut, heikko talvikasvu pilaa kaktuksen muodon ja altistaa kaktuksen ötököille.
Sijoita kaktukset talvella mahdollisimman valoisaan, viileään, vedottomaan paikkaan. Ihanteellinen talvipaikka on eteläikkuna paikassa, jossa lämpötila on talvella noin +10 C. Jotkut lajit sietävät alhaisempiakin talvetuslämpötiloja, esimerkiksi monet Mammillariat + 4 C. +11 C on yleissääntö, joka sopii useimmille lajeille. Sopiva talvetuspaikka voi olla kesämökki, jossa on talvella peruslämpö, tai ehkäpä ullakkohuone tai veranta. Huoneen ilma ei saa olla kosteaa, koska silloin kaktuksia uhkaavat sienitaudit, joita on vaikea hoitaa - kellari ei siis käy talvipaikaksi. Pimeimpään vuodenaikaan voi käyttää ajastettua lamppua, jossa on kasveille tarkoitettu valo.
Jos joudut talvettamaan kaktuksesi normaalissa huoneenlämmössä, yritä kuitenkin viilentää kaktusten lähiympäristöä. Jos ne ovat patterin päällä, sulje tai pienennä termostaattia. Laita kaktukset aivan viileän ikkunalasin viereen. Yöllä voit eristää kaktukset huoneilmasta verhojen avulla; laita kuitenkin lämpömittari kaktusten puolelle varmistuaksesi, ettei lämpötila laske liian alas. Tarkista, ettei ikkunanraoista vedä; veto ja viileys on kaktuksille tuhoisa yhdistelmä. Maja-Lisa Furusjö neuvoo kirjassaan Kaktusar (1982, s. 7), että tuuletusluukullisen ikkunan eteen voi rakentaa alumiinifoliolla vuoratun laatikon. Kun ikkunan alla oleva patteri suljetaan yöksi, saadaan laatikon avulla aikaan noin 12 asteen yölämpötila.
Jos viileyden järjestäminen tuntuu hankalalta, voit rohkaista huonelämpötilassa talvetettuja kaktuksia kukkimaan pitämällä niitä viileässä ulkoilmassa keväällä ja alkukesällä. Voit myös keskittyä lajeihin, joille talvetus viileässä ei ole niin tärkeää. Sellaisia ovat esimerkiksi kalliokaktukset, jotka eivät kuki.
Älä kastele aikuisia kaktuksia ollenkaan lokakuusta tammikuuhun. Jos joudut pitämään niitä normaalissa huoneenlämmössä, voit antaa muutaman ruokalusikallisen vettä muutaman kerran tänä aikana, jos siltä tuntuu. Yritä kuitenkin olla karskisti kastelematta ollenkaan. Jotkut lajikkeet suuttuvat talvikastelusta ja saattavat heittää henkensä. Jos talvipaikka on viileä, voit olla kastelematta tammikuun ja helmikuunkin. Viiden tai kuudenkin kuukauden kuiva kausi on kaktukselle täysin kestettävissä. Kaktuksenpoikasia tulee kuitenkin kastella varovasti talvellakin, sillä niiden pienet juuret eivät kestäisi kokonaista talviunta vielä.
Kaktusten hoito keväällä, helmikuusta toukokuuhun
Kevät on se vuodenaika, jolloin kaktusten hoito Pohjois-Suomessa eniten poikkeaa niiden hoidosta Etelä-Suomessa. Etelämpänä talvi on sen verran lyhyempi, että kaktukset voivat olla talvipaikassaan ulos tai kasvihuoneeseen siirtämiseen asti. Pohjoisessa näin ei voi tehdä, talvilevosta tulisi uhkarohkean pitkä. Kaktukset eivät ehkä heräisi, niiden juuret kuivuisivat liikaa. Niinpä minulla on tapana päättää kaktusten talvilepo helmikuun puolimaissa siirtämällä ne normaaliin huoneenlämpöön seuraavien kahden kuukauden ajaksi. Huhtikuun lopulla siirrän ne kasvihuoneeseen, jossa pakkasöinä käynnistyvä termostaattilämmitys turvaa niitä kesän alkuun saakka. Jos kasvihuonetta ei ole käytettävissä, mutta viitseliäisyyttä riittää, kaktuksia voi ulkoiluttaa sään mukaan: lämpiminä päivinä ulos, kylminä päivinä ja hallaöiden uhatessa takaisin sisään. Hallayöt ovat yleensä ohi kesäkuun puoliväliin mennessä.
Jos kaktus kuolee, se tapahtuu todennäköisimmin juuri keväällä. Syynä on kevätauringosta innostunut hoitaja, joka lorauttaa talvilevosta heräävälle kaktukselle liikaa vettä. Maltti on valttia, kun kastelu jälleen aloitetaan. Ensin voi sumuttaa kaktusten sijoituspaikan ilmatilaan sumupullolla vähän vettä, ikään kuin olisi kevyt sade. Ideana on kertoa kaktuksille, että kevät tulee, ilmankosteus nousee. Sitten annetaan muutama ruokalusikallinen vettä per ruukku, isommille kaktuksille muutama desi. Sama toistetaan muutaman viikon kuluttua uudestaan. Jos kaktuksiin ilmaantuu uutta kasvua, se on varma merkki siitä, että hereillä ollaan, saa jo vähän kastella. Ferocactukset haluavat kastelun alkavan muita myöhemmin, vasta maalis-huhtikuussa. Maalis-huhtikuussa olen pitänyt kaktusten kasteluvälinä noin 2 viikkoa, kun se kesällä on noin 3 viikkoa - keväällä kaktukset saavat vettä tiuhemmin, mutta vähemmän kerralla. Eteläikkunalla kaktusten kasvukausi käynnistyy vauhdikkaasti ja niiden vedentarve on suurempi kuin länsi-ikkunalla. Ensimmäiset kastelut pitää eteläikkunallakin tehdä varoen.
Jos kaktukset muuttavat keväällä kasvihuoneeseen, on kastelu sovitettava sään mukaiseksi. Kun tiedossa on kylmä yö, kaktusta ei pidä jättää yöksi lillumaan märkään multaan. Kylmyys ja kosteus ovat vaarallinen yhdistelmä monille herkkäjuurisille kaktuksille.
Keväällä moni kaktus kaipaa suojaa auringolta. Kaktuksetkin voivat saada palovammoja, esimerkiksi Echinocactus grusonii, ”anopinjakkara”, on herkkä palamaan keväällä. Kaktusta voi varjostaa esim. nenäliinalla tai teippaamalla ikkunaan valkea paperi. Pientä kaktusta voi kesälläkin varjostaa jäätelöannoksen päivänvarjolla ja isoa kaktusta grillitikun nokkaan laitetulla paperinpalasella. Kellertävät laikut kaktuksen rungossa ovat merkki joko palovammoista tai kylmyydestä. Myös kaktuksen muuttuminen sinertävänvioletiksi kielii väärästä lämpötilasta, liiasta kuumuudesta tai kylmyydestä.
Huomioi kasvihuoneessa, että näennäisesti varjoisin nurkkaus voikin olla aurinkoisin silloin, kun automaattinen tuuletusluukku on auki ja aurinko pääsee porottamaan avoimesta luukusta. Itse ihmettelin Echinopsis subdenudatan kärventymistä takanurkassa, kunnes hoksasin tämän seikan.
Kaktuksen auringontarvetta voi päätellä lajin väristä. Raikkaanvihreä, vähäpiikkinen kaktus ei todennäköisesti pidä auringonpaahteesta, vaan toivoo puolivarjoa. Etenkin nuoret kaktukset kärventyvät helposti. Sen sijaan sinertävänturkoosi tai hopeanvalkoiseen vivahtava, tiuhapiikkinen tai ”karvainen” kaktus on sopeutunut paahteeseen. Turkoosinsinertävät pylväskaktukset ovat usein kylmänarkoja ja haluavat lämpimän paikan. Esimerkiksi Pilosocereus-lajikkeet ja Myrtillocactus geometrizans. Anna niiden olla sisällä, jos sää on viileä.
Kevät on parasta mullanvaihtoaikaa, mutta vielä alkukesälläkin sen voi tehdä. Vaihda multa nuorelle kaktukselle 1 – 2 vuoden välein, vanhemmalle harvemmin, välivuosina voi vaihtaa pintamultaa. Eräs kokenut kaktusharrastaja kertoi lehtiartikkelissa korvaavansa mullanvaihdon käyttämällä kaktuslannoitetta. Toinen kokenut kasvattaja kertoi, että hänen kaktuksensa voivat olla kuusikin vuotta samassa mullassa. Itse vaihdan mullan 1 - 3 vuoden välein, koska pidän mullanvaihdosta, vaikka piikeiltä ei voikaan välttyä (kulmakarvapinsetit ja ilmastointiteippi ovat hyvä apu piikkien nyppimiseen ihosta). Multaa vaihtaessa oppii esimerkiksi sen, minkä kokoisen juuriston mikäkin laji kehittää ja minkä kokoiseen ruukkuun laji on syytä istuttaa. Kasvia käsitellessä tulee myös tarkasteltua sen kuntoa lähemmin.
Helpointa on käyttää valmista kaktusmultaa. Jos teet multaa itse, laita puolet tavallista puutarhamultaa ja puolet karkeaa hiekkaa, annostele painon mukaan. Tarpeeksi karkean hiekan löytäminen voi olla vaikeaa, esimerkiksi rautakaupan hiekkalaatikkohiekka on liian hienoa. Se tukkii juuriston ja voi haitata kaktuksen kasvua. Hiekan pitää olla suolatonta eli tienvarresta ei hiekkaa voi ottaa. Puupposen (1962) mukaan noin 3 mm raekokoinen järvihiekka on parasta. Esko Puupposen klassikkoteoksessa Harrastajan mehikasvikirja (1962) on muitakin hyviä, Suomen oloihin sopivia ohjeita siitä, mitä kaikkea itse tehtävään kaktusmultaan voi laittaa.
Jos ostamasi kaktuksen mullassa on valkeaa styroksin näköistä murua, se on todennäköisesti perliittiä. Perliittiä myydään Suomessakin (ainakin Bauhaus kesällä 2012). Kaktusmullan suhteen voi hifistellä paljonkin, mutta eräs taitava suomalainen kaktusharrastaja käyttää ihan tavallista puutarhamultaa, johon hän sekoittaa puolet hiekkaa. Mullan täsmällistä laatua olennaisempaa on oikea kastelu, valo ja talvetus. Koska Pohjois-Suomessa oikeanlaisten kasvuolosuhteiden järjestäminen on vaikeampaa, olen itse satsannut multaan. Vaativammille lajeille sekoitan kaupan pussimultaan tiilensiruja tai savipallosia, viime aikoina myös perliittiä ja vermikuliittia, mutta en osaa vielä sanoa, vaikuttaako se kasvuun.
Jos kaktuksen piikkien väleihin menee multaa, puhdista runko puhaltamalla tai pullasudilla tai siveltimellä. Imuriakin voi kokeilla alhaisella imuteholla.
Kaktukset viihtyvät "kavereitten kanssa" paremmin kuin yksinään. Sanotaan, että erityisesti Mammillariat kasvavat paremmin, kun samaan matalaan pannumaiseen astiaan istutetaan monta Mammillariaa yhdessä.
Kaktusten lannoitus ei ole välttämätöntä, mutta halutessaan niille voi antaa alkukesällä kaktuslannoitetta. Jotkut käyttävät tavallista viherkasvilannoitetta, joka on laimennettu puoleen normaalista vahvuudesta.
Syn: Coryphantha tuberculosa
